[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Parashat Mikets Tulkoon valo…


Shabat Shalom ja Iloista Juhla-aikaa. Tällä viikolla tutkimme viikon Toorajaksoa, ”Parashat Mikets”, ja juhlimme myös Hanukkaa. Aivan aluksi tahtoisin puhua valosta. Hanukka on juhla, joka keskittyy valoon: pimeyden on väistyttävä ja heikot pääsevät voitolle voimakkaista. Jumalahan loi valon luomistyönsä ensimmäisenä elementtinä, niin kuin on kirjoitettu:

”Ja Jumala sanoi: ´Tulkoon valkeus.´ Silloin valkeus tuli. Jumala näki, että valkeus oli hyvä...” (1 Mooses 1:3,4a, RK).

Valoon yhdistetään yleensä miellyttävyys ja nautittavuus. Se edustaa viisautta ja valaistumista, kauneutta ja rakkautta, iloa, pyhyyttä ja puhtautta. Valo on jotain konkreettista, jolla voidaan kuvailla elämän myönteisiä ja hyviä puolia; se viittaa johonkin laadukkaaseen.

Tästä esimerkkinä voidaan nähdä sapattikynttilät, jotka symboloivat perheen kesken vallitsevaa rauhaa ja yhteyttä. Raamatussa valoa käytetään vertauskuvana armosta, hyvästä tahdosta ja suopeista kasvoista, jotka löydämme seuraavasta jakeesta: ”Herra valaiskoon kasvonsa sinulle...” (4 Mooses 6:25a, RK).

Tooraakin verrataan valoon: ”Käsky on lamppu, opetus (hepr. VT: Toora) on valo...” (Sananl. 6:23a, RK).

Tooran valo on sen moraalikäsityksissä ja yhteiskunnallisissa arvoissa.

Hanukkakynttilät, jotka sytytämme ikkunalaudalla, muistuttavat meitä Jumalan tekemistä ihmeistä, ja yksinomaan niiden ansiosta me olemme nyt täällä Israelin kansana Luvatussa Maassa.

Joosef oli Valo Pimeydessä

Jeshuua käski meidän olla valona, niin että meidän elämämme ja tekomme valaisevat ympäristömme. Tahtoisin nyt puhua Joosefista, joka jäi Egyptiin ja valaisi siellä ympäristöään uskonsa avulla.

Joosefin koko tarinassa on huomionarvoista, että hän mainitsee tavan takaa Jumalan, joka oli aina hänen vierellään ohjaamassa häntä oikeaan suuntaan ja oikeaan käytökseen. Näimme tämän jo viime viikon Toorajakson lopussa, kun Potifarin vaimo yritti viekoitella häntä ja hän kieltäytyi. Joosef pystyi hillitsemään itsensä, koska hän pelkäsi tehdä syntiä Jumalan edessä:

”...Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren pahanteon ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?” (1 Mooses 39:9b, RK).

Ennen näitä tapahtumia Potifar todisti itse, että Joosef oli uskova, ja että hänen vahva uskonsa teki hänestä niin menestyvän.

”Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. Hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa ja isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan, ja että Herra saattoi kaiken, mitä hän teki, menestymään hänen käsissään” (1 Mooses 39:2,3, RK).

Kolmas jae osoittaa meille, että Potifar näkee Joosefin uskon ja menestyksen. Myöhemmin Joosef heitettiin egyptiläiseen vankilaan. Mutta sielläkin hän valaisi yhä ympäristöään. Hän pääsi vartijoiden ja vankitoveriensa suosioon.

Nyt tulemme jaksoomme, ”Mikets”, joka alkaa faaraon unella. Joosef tuodaan vankilasta ja hänen täytyy seistä silloisen maailman supervallan kuninkaan edessä. Silläkään hetkellä Joosef ei unohtanut uskoaan, vaan hän sanoi faraolle:

”Minä en voi tehdä sitä”, Joosef vastasi faraolle,”mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen” (1 Mooses 41:16, NIV).

Ja selittäessään unta Joosef sanoo useamman kerran:

”Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän aikoo tehdä” (1 Mooses 41:25b,RK).

Merkittävää on, että Joosef painotti jokaisen edessä sitä seikkaa, että Jumala antoi hänelle kaiken sanottavan, ja hän teki sen niin vilpittömästi, että itse farao sanoi kansalleen:

”Voisiko löytyä toista tällaista miestä, jossa on Jumalan Henki?” (1 Mooses 41:38b, RK).

Sitten hän sanoi Joosefille:

”...Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei voi olla toista niin ymmärtäväistä ja viisasta miestä kuin sinä” (1 Mooses 41:39, RK).

Lukujaksomme edetessä Joosef kohtaa veljensä, ja heidänkin edessään hän sanoi:

”Minä olen Jumalaa pelkäävä mies...” (1 Mooses 42:18, RK).

Uskomme Jeshuuaan Messiaana tekee meidät Jeshuuan lampuksi ja palvelijaksi. Palvelemme menorana, kun istumme ikkunanlaudalla ja annamme valomme loistaa maailmalle. Näin me voimme näyttää, että on olemassa toivo, tie, totuus ja valo.

”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne, joka on taivaissa” (Matteus 5:14-16, RK).

Lopuksi

Jotta jokin paikka voi valaistua, valonsäteen täytyy heijastua joltain pinnalta. Toisin sanoen, emme voi valaista tyhjää tilaa yöllä, jos suuntaamme taskulamppumme taivasta kohti – silloin lamppu ei valaise tietämme. Mutta jos lamppu suunnataan valaisemaan jotain pintaa, vaikkapa seinää, valonsäteet kimpoavat siitä valaisemaan tietämme.

Jeshuua kutsuu meitä olemaan heijastavia pintoja, joista Tooran ja evankeliumin valo heijastuu, niin että me voimme valaista valtatien Kuninkaalle. Näissä aatoksissa tahtoisin pyytää teitä sytyttämään Hanukkakynttilät.

Kirj. Jehuda Bachana, 17.12.2017