[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]
Parashat Shemini: Mitä oikeasti merkitsee olla puhdas (Kosher)?

8.4. 2018 , Yehuda Bachana

 

Toivon, että jokaisella oli merkityksellinen pääsiäinen. Meillä oli mahtava loma, itse asiassa minusta oli hyvin vaikeaa tulla työhön takaisin. Tänä sapattina luemme ja opiskelemme lukukappaletta nimeltä Parashat Shemini. Toora –jaksomme puhuu puhtauslaeista erityisesti koskien eläimiä, joiden syöminen on kiellettyä. Sika, tunnetusti epäpuhdas eläin, mainitaan lukukappaleessamme.

Lisäksi kuuluisa opetus, joka esiintyy eri muodoissa Raamatussa: “Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”, löytyy myös tämä jakson lopusta (3. Moos. 11:44).

Edelleen tapahtuu kaksi historiallisesti merkittävää asiaa: ilmestysmajan vihkiminen ja Aaronin poikien odottamaton kuolema.

“Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”

Puhtauslait juontavat juurensa juutalaiskansan kollektiiviseen tietoisuuteen, jossa niitä on myös säilytetty eikä koskaan poistettu. Itse asiassa siasta tai paremminkin sen karttamisesta on muodostunut juutalaisuuden keskeinen symboli.

Jokaisessa sukupolvessa me yritämme löytää selityksen siihen, miksi Jumala käski meidän karttaa epäpuhtaita ruokia.

Jotkut ovat päätelleet, että puhtauslait ja –rajoitukset auttavat pitämään yllä eroa juutalaisen ja muun maailman välillä. Toiset taas ovat ajatelleet, että puhtauslait annettiin terveyssyistä, että juutalainen ruokavalio oli ohje paremman terveyden säilyttämiseksi.

On mahdollista, että Jumala on saattanut antaa puhtauslait molemmista syistä. Ihmisinä voimme löytää tuhat syytä, miksi Jumala kielsi syömästä kinkkua, mutta totuus on, että niistä on turha keskustella – Jumala käski meitä, ja niin me tottelemme.

Epäpuhtaiden eläinten pitkän luettelon jälkeen tulee Jumalan käsky: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä” (3. Moos. 11:44). Tämä käsky lausutaan puhtaiden ruokien asiayhteydessä.

Sitä käytetään ilmaisemaan Jumalan käskyjen noudattamisen tärkeyttä. Niin kuin myös tekemään selväksi Israelin kansalle ja meille, että meillä on tarve säilyttää puhtaus siinä, mitä menee suustamme sisään ja siinä, mitä sieltä tulee ulos.

Mitä oikeasti merkitsee olla puhdas (Kosher)?

Tulemme lopulta yhteen niistä vanhoista kiistakysymyksistä, jotka koskevat puhtauslakeja juutalaiskristillisessä ja messiaanisessa maailmassa. Nimittäin Jeesuksen puheeseen siitä, mikä menee jonkun suusta sisään: 

”Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.” – Matt. 15:11 

Tämä Jeesuksen sanonta on näennäisesti ristiriidassa Tooran puhtauslakien kanssa, ja on ihmisiä, jotka tulkitsevat tämän Raamatun kohdan lupakirjana syödä mitä tahansa. Meille pitäisi olla selvää, ettei Jeesus sitä tarkoittanut, vaan hän puhuu samaan tapaan kuin profeetta Jesaja.

Esimerkiksi, kun Jesaja sanoi, että Jumala ei halua uhreja tai antimia, vaan pikemmin sitä, että ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen, tämä ei kuitenkaan kumoa Tooran nimenomaista käskyä tuoda uhreja.

Samalla tavalla Jeshua sanoi, että se, mikä menee ihmisen suusta sisään saastuttaa häntä vain rajatuksi ajaksi. Jo seuraavana päivänä tuo henkilö on puhdas ruuan tuomasta saastaisuudesta.

Mutta sanoilla, jotka tulevat suusta ulos, on voima turmella ja vahingoittaa toisia paljon pitemmän aikaa kuin yhden päivän. Kun Mirjam puhui Moosesta vastaan, hän sai välittömästi spitaalin, joka tekee ihmisestä saastaisen paljon pitemmäksi aikaa kuin kaikkien epäpuhtaiden ruokien syöminen yhteensä.

Jeshuan sanojen tarkoituksena ei ole verrata pahan puhumisen ja syömisen turmiollisuutta keskenään. Niin kuin ei ole tarkoitus verrata valehtelemisen, varastamisen tai murhan vahingollisuutta toisiinsa, vaan näitä kaikkia käsketään välttämään.

Aaronin poikien rangaistus

Tänä sapattina me luemme lopultakin ilmestysmajan vihkimisestä. 2. Mooseksen kirjan toisessa osassa me luimme yksityiskohtaisen selostuksen ilmestysmajasta ja sen astioista.

Tätä seurasi ohjeet koskien ilmestysmajan uhritoimituksia, joista kerrottiin 3. Mooseksen kirjan alussa. Nyt tämä jakso alkaa ilmestysmajan vihkimisellä.

Keskellä tätä tärkeää ja onnellista tapahtumaa papillista perhettä ja Israelin kansaa kohtaa hyvin traumaattinen asia: Aaronen kaksi poikaa, papit Naadab ja Abihu, saa surmansa ilmestysmajassa aivan kesken juhlamenojen. 

”Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä.” – 3. Moos. 10:1,2 

Syy Aaronin poikien ankaraan rankaisemiseen on selvästi kirjoitettu Raamatussa: ”vieraan tulen” tuominen uhriksi. Tooran selittäjät ovat koettaneet tulkita tätä syntiä. He ovat arvelleet, että pojat ehkä olivat juovuksissa viinistä tai he tulivat sisään pesemättömin käsin ja jaloin.

Miksi Jumala löi Naadabin ja Abihun kuoliaaksi?

On niitä, jotka sanovat, että he halusivat ottaa Mooseksen ja Aaronin arvovallan ja aloittaa kapinan, tai että he ehkä olivat jopa hengellisessä hurmostilassa. On monia mahdollisuuksia, joista voidaan keskustella.

Mielestäni on kolme mahdollisuutta, jotka asettuvat johdonmukaisuutensa  vuoksi muiden edelle.

Ensimmäinen on hengellinen hurmostila. He tulivat hallitsemattoman kiihotuksen valtaamiksi ja rikkoivat Jumalan ohjeita julkisesti. Tämä tulkinta puhuu viattomuudesta, ei pahuudesta eikä ilkeydestä.

Toinen tulkinta puhuu kapinasta, Aaronin poikien yrityksestä ottaa haltuunsa sekä pappeus että kansa.

Kolmas tulkinta pitää viiniä syyllisenä. Se tarkoittaa, että kun Aaronin pojat astuivat Jumalan palvelukseen, he olivat juopuneet viinistä, mikä ei ole hyväksyttävää.

Aikaisemmin puhuin ensimmäisestä kahdesta aiheesta, joten tänään haluan puhua siitä mahdollisuudesta, että Aaronin pojat joivat viiniä ennen kuin he menivät palvelemaan Jumalaa.

Näyttää järkeen käyvältä, että heidän syntinsä liittyi viiniin, koskapa välittömästi rangaistuksen jälkeen Jumala puhui Aaronille ja käski hänen pysyä erossa viinistä, ettei hän kuolisi, kun hän tulee sisälle telttamajaan.

”Ja Herra puhui Aaronille sanoen: ’Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä …’” – 3. Moos. 10:8-10

Opettajana olemisen vakavuus

Tässä jaksossa opimme joitain meille hyvin tärkeistä asioista tänä päivänä: On vakavan tärkeää kunnioittaa Jumalan huonetta. Emme voi saastuttaa hänen pyhää paikkaansa emmekä voi tuoda mukanamme epäpuhtautta, kun menemme toimittamaan palvelusta Kaikkivaltiaan edessä.

Niin kuin Jumala puhui Aaronille, hän tekee eron pyhän ja epäpyhän välillä. Siksi meidän velvollisuutemme on tehdä sama erotus, kun me astumme sisälle seurakuntaamme – meidän on kunnioitettava paikkaa Jumalan huoneena.

Toinen asia, jonka poimin tästä jaksosta, on se, että yhteisön johtajalla on suuri vastuu. Olipa hän pappi, päärabbiini tai seurakunnan johtaja.

Kun me käyttäydymme sopimattomasti, me häpäisemme sen Jumalan nimeä, jota me edustamme. Tämä sama ajatus löytyy Jaakobin kirjeestä:

”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” – James 3:1 

Mikä oli Jaakobin tarkoitus, kun hän kirjoitti tämän aika kovan jakeen?

Ensinnäkin Jaakob ei sanonut, ettei pitäisi olla lainkaan opettajia, vaan sen sijaan hän huomautti, että tämän tehtävän myötä tulee voima rakentaa ja tuhota. Hän korosti, että on syytä toimia varoen.

Opettajalla on kaksinkertainen vastuu, sillä hänen ohjauksensa ja vaikutuksensa ei koske vain häntä itseään vaan koko ihmisryhmää. Siinä tapauksessa, että opettaja epäonnistuu ja/tai tekee virheen, hän johtaa harhaan koko ihmisryhmän.

Jeshua myös varoitti opettajia ja johtajia vastuusta ja arvostelusta. Hän väitti, että he eivät sulje taivaan porttia ainoastaan itseltään vaan myös toisilta, ja siksi he saavat suuremman rangaistuksen:

”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” – Matt. 23:13 

Tämä yhdistää meidät mielenkiintoiseen lainaukseen Talmudista:

”Tooraa pitäisi opettaa ainoastaan kelpo oppilaalle – hänelle, jonka teot ovat puoleensa vetäviä – tai henkilölle, jonka käytöstä ei tunneta. Kuitenkin (mahdollista oppilasta), joka harrastaa pahoja tapoja, pitäisi kannustaa korjaamaan käytöstään ja harjaannuttaa kulkemaan suoraa tietä. (Kun hän tekee parannuksen, hänen tekonsa) tutkitaan ja hänen annetaan tulla sisälle opiskelutaloon opetettavaksi.” – Talmud Torah 4:1

”Mahdollinen oppilas, joka harrastaa pahoja tapoja”, tarkoittaa henkilöä, joka ei käyttäydy kunnolla, ja sen tähden häntä ei pitäisi hyväksyä Tooran opiskelun pariin.

Juoni on tässä: eikö sellaisen henkilön pitäisi saada ylimääräinen annos Tooraa, että hänelle voitaisiin opettaa hyveitä?

Vastaus on se, että Tooran opiskelija, joka ei käyttäydy kunnolla aiheuttaa jumalanpilkkaa. Kuinka niin?

Tooran opiskelijat edustavat uskontoa kaikkien nähtäväksi. Suuri yleisö arvostaa uskonnon sisäistä voimaa sen mukaisesti, millaiset moraaliset arvot sen edustajilla on: hyvän luonteen omaavat Tooran opiskelijat rohkaisevat ihmisiä kunnioittamaan Tooraa.

Mutta Tooran opiskelijat, jotka eivät ole hyviä ihmisiä, herättävät kielteistä asennetta ei vain itseään vaan myös sitä Tooraa kohtaan, jota he ovat edustavinaan, ja tämä on olennaista jumalanpilkassa.

Johtajilla on jopa suurempi vastuu aivan niin kuin Aaronin poikien tapauksessa. Haluan myös osoittaa, en välttämättä pahalla ja arvostelevalla tavalla, että meidän on oltava tietoisia, että meillä on myös tämä vastuu.

Me olemme mainostaulu uskosta Jumalaan ja Jeshuaan Messiaaseen. Olemme kirjaimellisesti kävelevä mainos, ja kun sinä näet meidät ja meidän elämämme myönteisessä valossa, me annamme hyvää mainosta Jumalasta.

Lopuksi

Puhuimme tänään puhtauslaeista. Todellakin Jeshua korosti, että se on tärkeää, mikä tulee suusta ulos. Kuitenkaan näin ei tarvitse olla sen kustannuksella, mitä menee suusta sisään.

 

Jumalallinen käsky on: “Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Tämä vaatimus tulee sen jälkeen, kun on ollut ensin luettelo ruuista, jotka Jumalan mielestä ovat sopimattomia syötäviksi.

 

Puhuimme myös Aaronin poikien, Naadabin ja Abihun, järkyttävästä lopusta. Lisäksi puhuimme siitä, miten tärkeää on käyttäytyä oikealla tavalla ja säilyttää Jumalan huoneen pyhyys.

 

Lopulta meitä ei ole kutsuttu olemaan ainoastaan hyvänä esimerkkinä vaan myös mainostauluina uskosta Jeshuaan.