[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Parashat Shemot: Mooseksen estelyt, meidän kutsumuksemme


7.1.2018, Yehuda Bachana

Parashat Shemot puhuu Mooseksen viidestä estelystä olla vastaamatta myönteisesti Jumalan kutsuun. Mitä me voimme oppia tästä, kun on kysymys meidän omasta kutsumuksestamme?

Tämän opetuksen pääkohdat:
* Kuinka tottelemattomuus 1. Mooseksen kirjassa tuotti kuolema, mutta 2. Mooseksen kirjassa elämän?
* Mooseksen viiden estelyn murtuminen – ja yksi niistä sai Jumalan vihastumaan.

* Mooseksen estelyiden ja meidän kutsumuksemme välinen yhteys.

Jossain mielessä Parashat Shemot, meidän viikoittainen Tooran lukukappaleemme, yhdistää meidät muutamiin Tooran suuriin osakokonaisuuksiin. Tämä pararasha vie meidät takaisin alkuun, ja samalla se liittää meidät lain antamiseen, profeettoihin ja vieläpä Uuteen testamenttiin.

Kappale alkaa seuraavalla toteamuksella:

Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen. – 2. Moos. 1:7

Tämän pitäisi muistuttaa meitä 1. Mooseksen kirjasta; mutta päinvastoin kuin alussa, jolloin Jumala sai aikaan järjestystä kaaoksesta, 2. Mooseksen kirjan farao järjestäessään uudelleen maailman sosiaalista rakennetta tuotti väestötieteellisen kaaoksen Egyptiin. Sitten farao antoi määräyksen kaikelle kansalleen:

"Kaikki (heprealaiset) poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää". – 2. Moos. 1:22

Miksi farao antaa tuollaisen hirvittävän ja kaamean määräyksen? Sanooko hänen kuninkaallinen vaistonsa, että kuninkaallinen vallanperijä ja kansan vapauttaja oli syntynyt? Halusiko farao tappaa saman vapauttajan kuin Herodes, kun hän seurasi Jeshuan tähteä Beetlehemiin?

1. Mooseksen kirjassa nainen rikkoi käskyä ja myös 2. Mooseksen kirjassa naiset (itse asiassa viisi naista – Jookebed, Mirjam, kätilövaimot Sifra ja Puua sekä myös faraon tytär) uhmaavat selvää määräystä. Vaikkakin vastakohtana sille, mitä tapahtui 1. Mooseksen kirjassa, nämä naiset saivat aikaan elämää.

Mooseksen estelyitä

Toora-jaksomme 3. luvussa on pitkä ja yksityiskohtainen kuvaus erityisestä historiallisesta tapahtumasta: kun Mooses tuli lähelle saadakseen selville, miksi pensas ei palanut poroksi (2. Moos. 3:3), hän kuuli Jumalan kutsuvan häntä. Jumala esittäytyi hänen isiensä ja patriarkkojen Jumalana ja ilmoitti hänelle, että hän oli aikeissa vapauttaa Israelin lapset Egyptin orjuudesta ja viedä heidät luvattuun maahan.

Käy ilmi, että halusi saada Mooseksen ottamaan johtavan roolin orjuutettujen israelilaisten vapauttamistehtävässä:

Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." – 2. Moos. 3:10

Hyvin mielenkiintoisella ja inhimillisellä tavalla Mooses kieltäytyi hyväksymästä kutsua viisi kertaa, ja joka kerta, kun häntä pyydettiin, hän esitti vielä yhden syyn kieltäytyä selittääkseen, miksi hän ei ollut oikea henkilö tuohon tehtävään. Olen varma, että Mooseksella oli ristiriitaiset tunteet tästä kaikessa. Toisaalta näemme, että Mooses samaistui Israelin kansaan jopa niin pitkälle, että hän vaaransi oman henkensä ja maineensa pelastaakseen vain yhden heistä. Jos hän olisi voinut, olen varma, että hän olisi mielihyvin auttanut edelleen.

Kuitenkin samalla kertaa hän pakeni Egyptistä, koska kuoleman tuomio uhkasi häntä, ja nyt hänellä on perhe, työ ja kokonaan toinen elämä. Mooseksen estelyt ovat seuraavat (2. Moos. 3:11 – 4:13):

"Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?" (2. Moos. 3:11)
"Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?" (2. Moos. 3:13)
"Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt.'" (2. Moos. 4:1)
"Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli." (2. Moos. 4:10)
"Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!" (2. Moos. 4:13)
Jokaiseen väitteeseen, kysymykseen ja vaatimukseen Jumala vastaa kärsivällisesti, kunnes tulee viimeinen estely: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!" illoin Jumala vihastui:

Niin Herra vihastui Moosekseen… – 2. Moos. 4:14a

Millä tavoin hänen viides perusteensa eroaa muista estelyistä? Mitä voimme poimia tästä tänään?

Jumala pyysi Moosesta ottamaan itselleen hyvin käytännöllisen tehtävän kohtalokkaine seurauksineen – pelastaa kokonainen kansa vapauteen orjuudesta, viedä kansa pois mahtavasta Egyptin valtakunnasta. Onnistuakseen tässä hänen ei ainoastaan tarvitse saada faraota vakuuttuneeksi, että hän vapauttaisi kansan, joka on tehnyt työtä vuosisatoja, vaan hänen on saatava myös kansa vakuuttuneeksi, että he kykenevät lähtemään vapauteen. Inhimillisesti katsoen tämä in mahdoton tehtävä. Sen tähden Mooseksen ensimmäiset vastaukset ovat perusteltuja, elleivät suorastaan välttämättömiä. Saadakseen Israelin kansan vakuuttuneeksi Mooseksen piti tietää vastaukset kysymyksiin 2 ja 3. Saadakseen faraon hovin vakuuttuneeksi Mooseksen oli poistettava epäilykset, mitä hänellä oli omista kyvyistään ja lahjoistaan. Ja tähän liittyivät kysymykset 1 ja 4. Jumala osoitti ymmärtämystä tällaista estelyä kohtaan ja varusti häntä vastauksilla, jotka olivat tarpeellisia työkaluja tehtävää varten. Vastauksena Mooseksen viimeiseen estelyyn: ”Lähetä kuka muu tahansa”, Jumala vihastui. Miksi?

Todennäköisesti siksi, että Mooses sanoo tässä, että jos hän ei voi saattaa päätökseen työtä viedä Israelin lapset luvattuun maahan, on parempi, ettei hän aloita ollenkaan (kaikki tai ei mitään asenne).

Meidän kutsumuksemme

On muuan Pirkei Avotista peräisin oleva sanonta, joka opettaa meitä:

Ei ole sinun velvollisuutesi päättää työtä, mutta et ole myöskään vapaa jättämään sitä sikseen. – Pirkei Avot 2:16

Tämä lause opettaa meitä, että kun on mahdollisuus nousta ja tehdä jotain, on luvallista tarkistaa, onko meillä kunnon työkalut toimittaa tehtävää, ja jos on, niin tulee nousta ja tehdä niin paljon kuin mahdollista. Jos on tarpeen, voidaan tukeutua toisten apuun tehtävän hoitamisessa.

Uskon, että tätä kutsumuksemme merkitsee meille uskovina. Tajuta, miten ja mitä voin tehdä Jumalan kuningaskunnan hyväksi, evankeliumin hyväksi. Olemme kaikki Jumalan työntekijöitä, ja meidän on rakennettava Messiaan ruumista ja hänen kuningaskuntaansa. On niin paljon työtä, että Jeshua jopa pyysi meitä rukoilemaan lisää työntekijöitä, koska aika on lyhyt ja työ on suuri niin kuin Matteuksen 9. luvussa sanotaan:

Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” – Matt. 9:37,38

Meidän on päästävä alkuun. Välittämättä siitä, tulemmeko me olemaan niitä, jotka päättävät työn, vai onko meidän jätettävä työ toisten päätettäväksi. Meidän on istutettava siemenet, ja eräänä päivänä Jumala lähettää jonkun muun korjaamaan satoa. Keitä ovat Jumalan työntekijät, jotka tekevät osansa Messiaan ruumiin luomisen ja rakentamisen hyväksi? Vastauksen on oltava: ”Me kaikki yhdessä.”