[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Parashat Vayechi: Hän on poistanut rikkomuksemme

Daniel Stern, 31.12. 2017 (Netivyah)

Tämän viikon Toora –jaksossa luemme Jaakobin siunauksista pojilleen ja pojanpojilleen, jotka ovat Israelin heimojen johtajia. Tätä seurasi Jaakobin kuolema, johon liittyi suremisen aika ja hautajaisprosessi.

Sen jälkeen tulemme siihen Tooran osaan, joka on mielestäni erityisen kiinnostava. 1. Moos. 50:15-21 kuvaa tapahtumia Jaakobin poikien välillä heidän isänsä kuoleman jälkeen. Joosefin veljet, jotka olivat olleet hyvin kateellisia, olivat suunnitelleet surmata hänet, ja lopulta olivat myyneet hänet orjaksi, pelkäsivät, että tämä vielä heidän lähes kahdenkymmenen Egyptissä viettämänsä vuoden jälkeen kostaisi heille. Joosef oli tunnustanut heille liikuttavassa sovinnonhetkessä, että hän oli yhä elossa, ja hän oli kertonut heille, että hän antoi heille anteeksi selittäen, että vaikka nämä olivat suunnitelleet tehdä hänelle pahaa, mutta Jumala oli kääntänyt sen hyväksi pitääkseen monet elossa, heidät itsensä mukaan lukien. Joosef oli mennyt niin pitkälle, että oli tuonut heidän isänsä Jaakobin ja heidän koko perhekuntansa Egyptiin. Mutta vielä kaiken tämän jälkeen veljet pelkäsivät, että Joosef kantoi heille kaunaa eikä ollut kostanut heille aikaisemmin vain siksi, että halusi säästää heidän isäänsä tuskalta.

Koska Jaakobia ei enää ollut, Joosefin veljet ajattelivat, että nyt Joosef kuitenkin panisi toimeen mestarisuunnitelmansa ja kostaisi heille. Veljet olivat niin peloissaan, että lähettivät Joosefille sanan, että Jaakobin viimeisenä toivomuksena oli pyytää, ettei Joosef tekisi veljilleen pahaa. Missään ei kerrota Jaakobin sanoneen näin; itse asiassa ajattelen, ettei hän koskaan antanut sellaisia ohjeita. Sitä ei koskaan todellakaan tapahtunut, mutta veljet pelkäsivät niin kovasti Joosefin vihaa, että he valehtelivat hänelle arvellen, että ainoastaan Joosefin rakkaus isäänsä kohtaa pelastaisi heidät. Kun Joosef kuuli tämän veljiensä viestin, Raamattu kertoo, että hän itki. Kirjoitukset eivät kerro tarkkaa syytä tähän, mutta ajattelen, että se johtui siitä, että hän tajusi, että vielä niin monen vuoden jälkeenkään hänen veljensä eivät voineet edelleenkään ymmärtää hänen armahtavaisuuttaan, he eivät voineet käsittää sitä tosiasiaa, että hän oli aivan tosissaan ja rehellisesti antanut heille anteeksi. Heidän mielestään heidän tekemänsä rikokset veljeään kohtaan olivat liian suuret, ettei mikään pystynyt pyyhkimään niitä ikinä pois. He arvelivat, että oli tullut aika heidän maksaa hinta kaikista vääryyksistään. Joosefin on täytynyt tajuta, että hänen veljensä pelkäsivät häntä, että sitä rakkaudellista perhesuhdetta, jonka hän ajatteli vallitsevan heidän välillään, ei ollutkaan olemassa. Tätä surren Joosef itki.

Monta kertaa myös me ajattelemme, että kun me olemme tehneet jotain sopimatonta, että se on varmasti liian kauheaa Jumalalle, että Hän antaisi sen meille anteeksi. Sellaiset synnit ja tunteet voivat saattaa meidät suureen epätoivoon ja ahdistukseen, josta seuraa suunnaton ja rampauttava häpeä, joka ajaa meidät vain syvemmälle pimeyteen. Mutta mitä Raamattu sanoo tällaisista tilanteista?

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. – Room. 6:23

Synnin rangaistus on kuolema; kuolemanrangaistus esimerkiksi annetaan vain pahimmanlaatuisille rikollisille. Israelissa ainoastaan yksi mies on koskaan saanut kuoleman tuomion. Hänen nimensä on Adolf Eichmann ja hän oli yksi holokaustin pääsuunnittelijoista, jonka syntien palkka ylsi kuolemaan asti. Roomalaiskirjeen mukaan Jumalan silmissä meidän syntimme ansaitsevat kuolemantuomion, mikä on syvällinen ja vakava ajatus. Vaikkakin juuri tuossa samassa jakeessa Raamattu myös selittää, kuinka Jumala antoi meille ikuisen elämän Jehuan kautta. Hepr. 9:14 kirjoitetaan, että Karitsan veren kautta Jumala poistaa kuolemantuomiomme. Valitettavasti me olemme kuin Joosefin veljet, joiden ajatuksiin vain ei mahtunut, että Joosef olisi todella antanut heille anteeksi. Samalla tavalla meidän on vaikea hyväksyä Jumalan anteeksiantamus, koska syntimme näyttävät liian kaameilta kantaa.

Älä ymmärrä nyt minua väärin, teoillamme on edelleen seurauksia. Jos vahingoitin jotakuta ja pyydän anteeksi, se ei ole asian loppu. On monia Raamatun jakeita, joissa asetetaan vahinkojen korvaamislakeja ja –säädöksiä. Niitä löytyy esimerkiksi 2. Moos. 21. luvusta. Monet Raamatun kohdat puhuvat syntien hengellisistä seuraamuksista, kuten Jes. 59. luvun alku. Katumus on ainoastaan ensimmäinen askel sovituksen tiellä. Luuk. 3:8 kertoo, että katumuksen on tuotettava hedelmää. Sanat eivät ole tarpeeksi, on oltava tekoja sanojen aitouden tueksi, toimenpiteitä, jotka osoittavat todellista katumusta. Menneisyydessä uhrijärjestelmä oli sillä paikalle, että ihmisillä oli mahdollisuus sen avulla ilmaista katumuksensa hedelmää. Tätä jatkui temppelin tuhoutumiseen ja Jeshuan uhriin asti ristillä, kun Hän kantoi meidän kaikki syntimme.

Uskon, että tämä on se, mikä puuttui meidän Tooran lukukappaleestamme. Joosef oli yksi maailman mahtavimmista miehistä, kun taas hänen veljensä polvistuivat hänen eteensä pyytäen ruokaa selviytyäkseen nälänhädästä. Mitä he olisivat voineet tarjota hänelle? Mitä he olisivat voineet tehdä korvatakseen sen, miten he olivat kohdelleet häntä? 17 vuotta oli mennyt, jolloin he eivät olleet tehneet mitään sovittaakseen rikkomuksiaan, ja siksi he pelkäsivät. Kuitenkaan Joosef ei vaatinut heiltä mitään, hän vain halusi olla heidän veljensä, olla yhtä perhettä heidän kanssaan.

Joosef käski heitä olemaan pelkäämättä, hänen piti toistaa sitä lukuisia kertoja, hän puhui heille ystävällisesti ja vakuuttavasti. Hän selitti, että huolimatta heidän suunnitelmastaan vahingoittaa häntä Jumalan suunnitelma oli suurempi ja että Hän käytti heidän toimiaan maailman pelastamiseksi.

Haluan päättää vakuuttamalla sinulle, että vaikka sinulla olisi musta synti menneisyydessäsi, niin ettet voi päästä siitä rauhaan, Jumala pystyy antamaan sinulle anteeksi. Lisäksi haluan rohkaista sinua muistamaan Daavidin sanat:

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. – Ps. 103:12

Jumalan armo on niin laaja, että jos me todella kadumme kaikkia syntejämme, Hän puhdistaa meidät. Mitä voivat pelkät kuolevaiset tarjota maailmankaikkeuden Luojalle? Eivät yhtään mitään! Jumala ei tarvitse meiltä mitään paitsi sydämemme, Hän haluaa yksinkertaisesti olla meidän Isämme ja tahtoo meidän kuuluvan Hänen perheeseensä.

Shabbat Shalom