[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Netivyah

Jerusalemin rukouslista, 1.2.2018

Joseph Shulam

Mt. Juliet, Tennessee, USA

Toinen Mooseksen kirja, luku 15, Mooseksen laulu. Israel juhlii Herran suurta voittoa Egyptistä Mooseksen ylistäessä Jumalaa hänen suuruudestaan ylitse Meren ja ylitse Egyptin sotajoukon ja faraon. Naiset karkeloivat rumpuja lyöden Mirjamin, Mooseksen sisaren, johdolla. Kansa riemuitsi ja kiitti ja ylisti Herraa. Tässä vaiheessa ja tähän asti! Seuraava luku, luku 16, alkaa näin:

”Israelilaiset lähtivät liikkeelle Eelimistä. Toisen kuun viidentenätoista päivänä siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, koko Israelin seurakunta saapui Siinin autiomaahan, joka on Eelimin ja Siinain välillä. Autiomaassa koko Israelin seurakunta alkoi napista Moosesta ja Aaronia vastaan. Israelilaiset sanoivat heille: ´Jospa olisimme saaneet surmamme HERRAN kädestä silloin, kun istuimme Egyptin maassa lihapatojen ääressä ja söimme kylliksemme leipää! Tehän olette tuoneet meidät tänne autiomaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään!´” (2 Mooses 16:1-3).

Voimme katsella israelilaisia päätämme nyökytellen ja sanoa:”Miten kiittämättömiä ja tyytymättömiä nuo israelilaiset ovatkaan. Noinko pian he unohtivat Herran suuren teon ja ihmeet, jotka Jumala teki viedäkseen heidät pois Egyptistä? ” Niin, heidän tuntemansa riemumieli, kun Mooses lauloi lauluaan Kaislameren rannalla, unohtui nopeasti, kun heidän kurkkunsa oli kuiva ja huulensa halkeilivat. Egyptistä lähdöstä oli nyt kulunut 45 päivää. Heidän mukaansa ottamat eväät, happamaton Matza-leipä ja tuoreet vihannekset, olivat loppuneet. Kaiken lisäksi nyt kun vihollinen oli Kaislameren pohjassa, heillä ei ollut mitään mahdollisuutta palata Egyptiin, eikä heillä ollut tietoa siitä, mikä heitä odotti edessäpäin. Klassinen tilanne, jossa ahdistus alkaa nakertaa ja pelko ja epävarmuus valtaavat mielen. Näin kävi israelilaisille. Miten sinä olisit heidän sijassaan reagoinut? Sanotko, että olisit rukoillut Herraa ja odottanut kärsivällisesti, että hän järjestää taas asiat parhain päin?

Rakkaat kristityt veljet ja sisaret, jos en tuntisi teitä ja teidän johtajianne paremmin, uskoisin teitä. Minulla on onni tuntea monia evankeelisten kristittyjen johtajia maailmassa.

Minulla oli onni johdattaa kristittyjä johtajia Siinain erämaan halki jeepeissä ja kuorma- autoissa. Enkä puhu nykyhetkestä – nythän Siinain erämaata halkoo hieno tie- ja valtatieverkosto. Puhun ajasta, jolloin siellä ei olut päällystettyjä teitä, ajasta jolloin siellä pystyi kulkemaan vain nelivetojeepeillä ja sotilasajoneuvoilla. Siinain vuorelle matkalla olevat tunnettujen palvelujärjestöjen hengelliset johtajat olivat toistensa kimpussa heti kun yhdestä jeepistä puhkesi rengas. He valittivat Pyhän Katarinan luostarin kylmyyttä ja ottivat luostarin pappien kanakopit tehdäkseen niistä nuotion,jonka äärellä voisivat lämmitellä.

Israelilaiset olivat inhimillisiä siinä missä muutkin ihmiset, kyllä he valittivat.

Suurenmoisinta onkin se, miten HERRA vastasi Israelin valitukseen. Hän ei rangaissut heitä. Hän ei valittanut sitä, että he valittivat. HERRA vastasi israelilaisten valitukseen antamalla heille,mitä he pyysivät, ja antoipa vielä runsaskätisemmin kuin he olisivat voineet kuvitella ja paljon enemmän kuin he pyysivät. He pyysivät ruokaa, ja he saivat joka päivä hinnatta tuoretta leipää suoraan taivaasta. He pyysivät lihaa, ja he saivat joka päivä eläviä viiriäisiä, joita he saattoivat valmistaa ruoaksi keittämällä tai paistamalla, kukin makunsa mukaan. He pyysivät vettä, ja Jumala muutti Maaran katkeran veden makeaksi, vieläpä antoi heille vettä kalliosta.

Meidän on muistettava, että HERRA tuntee lapsensa. Hän on opastanut ja johdattanut heitä siitä päivästä lähtien, jolloin Hän kutsui Abrahamin ja hänen perheensä lähtemään Kanaanin maahan. Oppikaamme näistä tapahtumista seuraavat asiat:

1. Jumala tuntee meidät ja meidän heikkoutemme.

2. Jumala ottaa huomioon tarpeemme, jo ennen kuin me lähdemme matkaan. Meidän on luovutettava ruumiimme ja sielumme Hänen hoitoonsa, Hän tietää tarpeemme. Vaikka me valitamme ja napisemme, Hänen armonsa ja laupeutensa on paljon suurempi kuin meidän röyhkeytemme ja kiittämättömyytemme.

Kaikki nuo Siinain erämaassa 40 vuoden aikana sattuneet ikävät tapahtumat vaipuvat unholaan, sillä Jumalalle nuo 40 vuotta merkitsivät kuherruskuukautta Israelin kanssa ja Tooran antamista Siianin vuorella – vihkiäisseremoniaa, jossa Toora oli Ketuba, avioliittosopimus. Näin kirjoittaa profeetta Jeremia: ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: Näin sanoo HERRA: ´Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden, morsiusaikasi rakkauden. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa ei mitään voi kylvää. Israel on HERRALLE pyhitetty, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä syövät, tulevat syyllisiksi, onnettomuus kohtaa heitä, sanoo HERRA´” (Jer.2:2-3)

HERRA ottaa huomioon, keitä me olemme ja mistä me tulemme ja miten paljon armoa me tarvitsemme kiivetäksemme vuoren ylitse ja päästäksemme turvallisesti toiselle puolelle.

Israelilaisten tyytymättömyys ja Jumalan vastaus