[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

ISRAELIN JUHLAT - TULEVAISTEN VARJOT

"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain (vain sanaa ei ole alkutekstissä) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen" (Kol.2:16-17).

Jumalan antamat juhlat Israelin kansalle ovat profeetallisia esikuvia Jumalan iankaikkisesta lunastussuunnitelmasta, "tulevaisten varjoja", kuten Paavali kirjoittaa. Israelin juhlat jakautuvat kahteen ryhmään: On ensinnäkin Mooseksen ajan seitsemän pääjuhlaa juhlasapatteineen (7 juhlasapattia), kuten Raamatun juhlaluku 3.Moos.23 opettaa. Sitten on myös historian saatossa tulleita Mooseksen ajan jälkeisiä juhlia, joihin ei liity juhlasapatteja. Näitä Mooseksen ajan jälkeisiä juhlia ovat Puurim, Hanukka, ja muutamat paastot temppelin hävityksen muistolle (Ester 9:16-23; Joh.10:22-23; 1.Mak.4:52-59; 2.Mak10:1-8; Sak.8:19).

Kaikilla Raamatun juhlilla, jotka Israelin Jumala on antanut Israelin kansalle ja koko maailmalle, on esikuvallinen ja profeetallinen merkitys. Kaikki juhlat ovat Herran kunniaksi (3.Moos.23:1-5). Uusi testamentti sanoo selvästi monta kertaa, että Jeshua Messias eli Jeesus Kristus on Herra (Room.1:4; 2.Tim.1:8; Ilm.19:16). Kaikki Raamattuun perustuvat Israelin juhlat ovat siis Jeshua Messiaan kunniaksi.

Raamatulliset Israelin juhlat pitävät sisällään myös koko Jumalan profeetallisen lunastussuunnitelman. Mooseksen jälkeisen ajan juhlillakin on oma tärkeä esikuvallinen ja profeetallinen merkityksensä, mutta erityisesti seitsemällä Mooseksen ajan pääjuhlalla on tärkeä esikuvallinen ja profeetallinen merkitys. Ne ovat "tulevaisten varjoja", pitäen esikuvallisina sisällään Messiaan lunastustyön, Messiaan ruumiin eli seurakunnan aikakauden ja ulottuvat aina tulevaan iankaikkiseen maailmaan saakka. Osa näistä juhlista on jo toteutunut, mutta osa odottaa vielä toteutumistaan profeetallisina juhlien esikuvien täyttymyksenä. Tarkastelemme tätä aihetta lyhyesti, tiivistetyssä muodossa.

Toteutuneet Mooseksen ajan pääjuhlat ja niiden merkitys:

1. Pesach eli pääsiäinen, jota vietetään Raamatullisen kalenterin 1. kuun eli Nisan kuun 14. päivänä (3.Moos.23:4-5; maalis-huhtikuussa). Pääsiäinen asetettiin Israelin kansan lähtiessä ulos Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla. Israelilaisten kotien ovien pihtipielet siveltiin virheettömän teurastetun karitsan verellä ja niin Israelin esikoiset säästyivät tuholta, kun Jumala rankaisi Egyptiläisiä kymmenennellä vitsauksella, esikoisten surmalla (2.Moos.12). Tämä on esikuvaa Jumalan virheettömästä Pääsiäiskaritsasta, Jeshua Messiaasta, joka kuoli ristillä meidän syntiemme tähden, jotta voisimme uskossa omistaa anteeksiantamuksen synneistämme Jeshuan veren kautta, emmekä joutuisi kadotuksen tuleen (Joh.1:29; Room.8:1; 1.Piet.1:17-19; 1.Joh.1:7). Tämä Jumalan lunastussuunnitelma ristin sovitustyöstä, jossa Messias, Jumalan Karitsa, kuoli syntiemme tähden, oli Jumalalla jo ennen maailman perustamista (1.Piet.1:19-20; Ilm.13:8; Heb.9:14).

2. Chag Ha'matsot eli happamattoman leivän juhla, jota vietetään Nisan-kuun 15.-22. päivä (3.Moos.23:4-6). Chag Ha'matsot seuraa välittömästi Pesachia, joten ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jumala käski Egyptin orjuudesta lähtevää Israelin kansaa viettämään tätä 7 päivää kestävää juhlaa joka vuosi. Israelilaisten tuli syödä vain happamatonta leipää ja ruokaa juhlapäivien ajan (2.Moos.12:14-20). Tämä on esikuvaa uskovan vaelluksesta. Emme saa vaeltaa Jumalan Pääsiäiskaritsan verellä puhdistettuina synnin, ilkeyden, pahuuden tai epäraamatullisten perinnäissääntöjen hapatuksessa, vaan Jumalan Sanan totuuden puhtaudessa ja happamattomuudessa (1.Kor.5:6-8; Joh.17:17; Mat.15:1-14; 16:6-12).

3. Omer-lyhteen eli esikoislyhteen heilutus, joka alkuperäisen saddukealaisen tradition mukaan suoritettiin happamattoman leivän juhlaviikolle sattuvan viikkosapatin (perjantai-illasta lauantai-iltaan) jälkeisenä päivänä eli viikon ensimmäisenä päivänä (lauantai-illasta sunnuntai-iltaan; vuorokausi on Raamatussa illasta iltaan; 3.Moos.23:9-14, 32; 1.Moos.1:5, 8). Ylimmäinen pappi leikkasi viikon ensimmäisenä päivänä ensin kypsyvästä ohrasta esikoislyhteen eli Omer-lyhteen, joka heilutettiin Herran edessä temppelissä. Tämä on esikuvaa Messiaan ylösnousemuksesta esikoisena kuoloon nukkuneista (1.Kor.15:20-23). Messias kuoli ristillä keskiviikkona (Nisan-kuun 14. päivänä, pääsiäispäivänä), Hänen ruumiinsa laskettiin hautaan keskiviikkoiltana, happamattoman leivän juhlaviikon ensimmäisen päivän ja samalla juhlasapatin ollessa alkamassa (3.Moos.23:6-8; selitetään tarkemmin kirjassa "Apostolinen seurakunta"). Hänen ruumiinsa oli kolme päivää ja kolme yötä haudassa (Mat.12:40). Hänen nousi kuolleista lauantai-iltana, viikon ensimmäisen päivän alkaessa ja samalla esikoislyhteen heilutuksen päivän alkaessa, esikoisena kuoloon nukkuneista. Koska Jeshua on Ylimmäinen pappi, Melkisedekin järjestyksen mukaan, oli Hänelläkin esikoislyhde (Heb.5:5-6; 8:1-2). Hän herätti joukon vanhan liiton pyhiä kuolleista (Mat.27:50-53). Koska esikoislyhde on "heilutettu", tulee myöhemmin "pääsato", kun Jeshua tulemuksessaan herättää Häneen uskovat kuolleista (1.Kor.15:20-23).

4. Shavuot eli viikkojuhla eli helluntai, touko-kesäkuun vaihteen tienoilla (3.Moos.23:15-16, 21). Omer-lyhteen heilutuksen päivästä alkaa ns. Omer-laskenta, kestäen seitsemän viikkoa. Sitten tulee 50. päivä, seitsemännen sapatin jälkeinen päivä, joka on viikkojuhla eli helluntai. Tällä juhlalla on myös nimi "Matan Torah" eli Tooran antamisen eli Lain antamisen juhla. Israelilaisen tradition mukaan Jumala antoi Tooran eli lain kivitauluihin kirjoitettuna Siinain vuorella viikkojuhlan eli helluntain aikaan (2.Moos.19:1-3). Tämän juhlan profeetallisen esikuvan täyttymys toteutui Siionin vuorella Jerusalemissa, kun Pyhä Henki täytti odottavan ja rukoilevan alkuseurakunnan opetuslapsijoukon viikkojuhlana eli helluntaina (Ap.t.1:8, 12-15; 2:1-4). Jumalan Toora (opetus, oppi, laki) kirjoitettiin silloin (ja siitä lähtien uudessa liitossa), ei enää kivitauluihin Jumalan sormella, vaan Pyhässä Hengessä sydämiin ja mieliin (Hes.36:26-27; Heb.8:8-12).

Nämä kaikki edellä mainitut neljä Mooseksen ajan juhlaa ovat täyttyneet profeetallisena juhlaesikuvien täyttymyksenä Jeshua Messiaan ja apostolisen alkuseurakunnan päivinä. Jäljellä on vielä kolme juhlaa, joiden profeetallista täyttymystä Messiaan seurakunta odottaa.

5. Zichron Truah eli pasunansoiton muisto tai Jom Truaa eli pasunansoiton päivä, jota vietetään syksyllä 7. kuun ensimmäisenä päivänä (syys-lokakuun vaihteen tienoilla, se on myös Israelin uuden vuoden päivä; 3.Moos.23:23-25; 4.Moos.29:1). Pasuunaan (tai torveen) puhallusta käytettiin vanhan liiton päivinä juhlien aikaan, kutsuttaessa seurakuntaa koolle, kansan liikkeellelähdön merkiksi ja myös lähdettäessä sotaan vihollista vastaan (4.Moos.10; Joosua 6). Pasuunaan puhallus on myös esikuvaa Jumalan Sanan julistuksesta syntisille parannukseksi (Hes.33:1-9). Tulevaa Herran vihan päivää kutsutaan myös pasuunan ja sotahuudon päiväksi (Sef.1:14-16; Jooel 2:1-11). Sillä tarkoitetaan tulevaa Herran päivän tuomioiden aikaa, jolloin Jumala kostaa jumalattomille heidän pahat tekonsa ja tuomitsee maailman. Niistä tuomioista jää vain vähän ihmisiä jäljelle (Jes.13:7-13; Jes.24). Pasuunansoiton päivä on esikuva tuosta tulevasta Herran päivästä ja ajan merkit osoittavat sen olevan lähellä.

6. Jom Kippur eli suuri sovituspäivä, 7. kuun 10. päivä (lokakuun alkupuolella; 3.Moos.23:27-32). Pasuunansoiton päivästä alkaa 10 päivää kestävä aika (Jom Kippuriin asti), jota kutsutaan Israelin perinteessä nimellä "jamim noraim" eli kauhistuttavat päivät. Niiden päivien aikana israelilaiset rukoilevat, katuvat, pyytävät anteeksi syntejään Jumalalta ja lähimmäisiltä (Dan.1; Ilm.2:10). Näiden koetuksen päivien aikana toivotetaan toisille "chatimaa tovah" eli hyvää sinetöintiä, jolla tarkoitetaan sitä "tuomion sinetöintiä", jonka Jumala tekee Jom Kippurina eli suurena sovituspäivänä jokaisen israelilaisen kohdalla elämän kirjaan. Vanhan liiton ja Jerusalemin temppelin aikaan ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Jom Kippurina uhrieläinten verta mukanaan temppelin kaikkeinpyhimpään uhraamaan esikuvallisia eläinuhreja itsensä ja israelilaisten syntien sovitukseksi (3.Moos.16). Hebrealaiskirjeen 9. luku on uusitestamentillinen selitys suuren sovituspäivän esikuvien täyttymyksestä, kun Messias meni Jumalan eteen taivaan temppelin kaikkeinpyhimpään oman sovintoverensä kautta ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen Häneen uskovien hyväksi (Heb.9; 11:1-6; Joh.14:1-6; Mark.16:15-16). Tässä mielessä Jom Kippurin profeetallisesta esikuvasta on puolet toteutunut ristin sovitustyössä. Toinen puoli, uskovien ruumiin lunastus, ei kuitenkaan ole vielä toteutunut, vaan me odotamme sitä (Room.8:18-23). Hebrealaiskirjeen 9. luvun loppuosan mukaan on ilmeistä, että Jom Kippurin lopullinen täyttymys ja uskovien ruumiin lunastus toteutuu Jeshua Messiaan tulemuksessa (2.Kor.5:1-10).

7. Sukkot eli lehtimajanjuhla, 7. kuun 15. päivä alkaen (lokakuun alkupuolella yleensä; 3.Moos.23:33-44). Tämä 7 + 1 päivää kestävä juhla on syksyn sadonkorjuujuhla. Israelin juhlat liittyvät israelilaiseen maanviljelyskulttuuriin. Omer-lyhde leikattiin ensin kypsyvästä ohrasta happamattoman leivän viikolla ja siitä alkoi ohran leikkuu (Israelissa kylvetään syksyllä ja leikataan keväällä). Viikkojuhlana eli helluntaina tuotiin uusi ruokauhri vehnästä ja siitä alkoi vehnän korjuu (3.Moos.23:15-21). Sadonkorjuu jatkui koko kesän, kunnes syksyllä juhlittiin elonkorjuujuhlaa eli lehtimajanjuhlaa ja kiitettiin Herraa saadusta maan sadosta. Juhlaan tuodaan hedelmiä ja puiden oksia, pääkoristeena palmun oksat (3.Moos.23:39-40; Neh.8:14-18; Room.11:17-29). Lehtimajanjuhla on mitä todennäköisimmin Messiaan todellinen syntymän aika (selvitetty tarkemmin kirjassa "Apostolinen seurakunta"). Esikuvallisena sen lopullinen profeetallinen täyttymys alkaa, kun suuresta ahdistuksesta ylöstemmattu seurakunta viettää "taivaallista lehtimajanjuhlaa" palmut käsissään valtaistuimen edessä, viimeisen herätyksen elonkorjuun päätyttyä maan päällä (Ilm.7:9-17).

Silloin ollaan tulossa niihin aikoihin ja hetkiin, jolloin Jeshua Messias perustaa tulemuksessaan hallitsemansa messiaanisen rauhanvaltakunnan maan päälle. Silloin Jerusalem on oleva maailman hengellis-poliittinen keskus, jonne kansat virtaavat opetusta saamaan ja kumartamaan Herraa Sebaotia sekä viettämään lehtimajanjuhlaa (Sak.14:16-19). Silloin Herran antamat juhlat Israelin kansalle saavat profeetallisen täyttymyksensä myös seitsemännen ja samalla viimeisen juhlan - lehtimajanjuhlan - kohdalla. Silloin Herra luo Siionin vuorelle Jerusalemiin sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja tulen liekin yöksi. Silloin suka - lehtimaja - on turvaamassa ja suojaamassa helteeltä, sateelta ja rajuilmalta. Tuhatvuotinen messiaaninen rauhanvaltakunta on oleva "lehtimajan valtakunta", lehtimajanjuhlan profeetallinen täyttymys.

Jesaja mainitsi myös, että kaiken kirkkauden yllä on oleva "chupa" eli hääkatos (Jes.4:5-6; hepr VT:n mukaan). Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että tuhatvuotinen messiaaninen valtakunta on mitä ilmeisemmin myös Karitsan hääjuhlan aikaa. On ilmeistä, että Karitsan häät alkavat maan päällä viimeisenä herätyksenä. Messiaan tulemuksessa seurakunta kokee ylöstempauksen ja on mukana toimittamassa kansojen tuomiota ja perustamassa Messiaan rauhanvaltakuntaa maan päälle Messiaan kanssa (Sak.14:1-5; Juuda.14-15; Ilm.19:11-21). Tuhatvuotinen messiaaninen rauhanvaltakunta on sitten kokonaisuudessaan Karitsan hääjuhlan aikaa. Se on "sukan eli lehtimajan ja myös chupan eli hääkatoksen" valtakunta. Lehtimajanjuhlaan liittyvä kahdeksas päivä, Lain Ilon juhla (Simchat Torah), on ikäänkuin jatkokertomus Messiaan rauhanvaltakunnalle, ollen esikuvana viimeisen tuomion, uusien taivaiden ja uuden maan luomisen jälkeen koittavasta iankaikkisesta Jumalan valtakunnasta (Ilm.20-22).

Keijo Lindeman

 

28.2.2006

Israelin juhlat - tulevaisten varjot