[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

ONKO KIRKKO TULLUT ISRAELIN TILALLE?

Keijo Lindeman

Maailman kirkkokuntien joukossa on hyvin laajalti vallalla korvausteologia, jonka mukaan kirkko on korvannut Israelin. Monissa kirkkokunnissa ja uskonsuunnissa jopa ajatellaan, että nimenomaan meidän joukko on se valiojoukko, joka on korvannut Israelin. Korvausteologian harhaopin mukaan Jumala hylkäsi Israelin, koska kirotut juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja naulitsivat hänet ristille. Korvausteologian juuri on antisemitismi, joka on levinnyt kristilliseen maailmaan ja muuallekin jo ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien asenteista lähtien ja on myrkyttänyt harhaopillaan suuren osan kristikuntaa. 

Antisemitistinen korvausteologia on myös ottanut käyttöön termin ”hengellinen Israel”, eli kristillinen kirkko, joka on korvannut Israelin. Raamatusta ei löydy termiä ”hengellinen Israel”. Se on puhtaasti antisemitistisen korvausteologian tuote. Tarkastelemme nyt tässä ”esseessä” mm. Israelin asemaa Jumalan suunnitelmissa, antisemitismiä ja korvausteologiaa Raamatun valossa. Aluksi muutama Raamatun tulkinnan periaate, joiden tunteminen on välttämätöntä oikean ymmärryksen ja tulkinnan löytämiseen Pyhiin Kirjoituksiin.

Raamatun tulkinnan periaatteita

·        Raamattua tulee tulkita kirjaimellisesti, ellei ole pätevää syytä tulkita vertauskuvallisesti. Kun Raamattu esimerkiksi puhuu Israelista Vanhassa Testamentissa tai Uudessa Testamentissa, se tarkoittaa kirjaimellisesti Israelia eikä jotain muuta, esim. kristillistä kirkkoa. Ilmestyskirjan 7. luvun 144.000 israelilaista ei myöskään ole jonkun uskonnollisen liikkeen ”eliittijoukko”, vaan kirjaimellisesti Israelin sukukunnista uskoon tullut sinetöity joukko lopun ajassa.

·        Raamattua tulee tulkita kokonaisvaltaisesti. Kun tutkitaan jotain asiaa tai sanaa Raamatussa, on tutkittava Mooseksesta Ilmestyskirjaan, jolloin saadaan kokonaisvaltainen oikea tulkinta ja ymmärrys. Pelkästään yhden jakeen tai sanan tulkitseminen on tuonut monia vääriä tulkintoja ja harhaoppeja maailmaan.

·        Raamatun jakeita ja tekstejä on tulkittava asiayhteydessään. Jos jae tai asia revitään irti asiayhteydestään, se aiheuttaa usein hyvin helposti virhetulkintoja ja jopa harhaoppeja.

·        Jumala ei ole ristiriidassa itsensä kanssa eikä Raamattu ole ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatun oikea tulkinta edellyttää sitä, että kirjoitukset ovat sopusoinnussa keskenään. Silloin tulkintamme on oikea. Tässä tulee ottaa myös mahdolliset käännösvirheet huomioon.

·        Raamattu, myös Uusi testamentti, on annettu Israelin kansalle ja israelilaisen kulttuurin olosuhteissa. Siksi Raamatun oikea tulkinta edellyttää israelilaista näkökulmaa ja ymmärrystä.

Monia muitakin Raamatun tulkinnan periaatteita on olemassa ja ne ovat hyvin tarpeellisia tutkijoille, jotka haluavat perehtyä Kirjoituksiin ja ymmärtää niitä oikein heprealaisilta juurilta käsin. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista tarkastella niitä laajemmin, otimme vain muutaman hyvin keskeisen tulkintaperiaatteen esille. Aluksi tarkastelemme Kristinuskon syntyä ja antisemitismiä.

Kristinuskon synty ja antisemitismi

Antisemitismistä kristinuskon aikakautena voitaisiin kirjoittaa ja onkin kirjoitettu monia kirjoja eikä meillä ole mahdollisuutta tarkastella aihetta laajasti. Otamme vain muutamia esimerkkejä.

Kun Jeshua oli noussut ylös taivaaseen ja Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten ylle Jerusalemissa viikkojuhlana eli helluntaina, oli alkuseurakunta pääasiassa juutalaisista uskovista koostuva. He saivat kokea vainoa oman juutalaisen kansansa taholta ja erityisesti rappeutuneen uskonnollisen eliitin taholta, kuten apostolien teoissa kerrotaan. Vähitellen evankeliumin julistus, mm. pakanain apostolin Paavalin toimesta saavutti laajempia alueita Lähi-idän alueella. Ensimmäisen vuosisadan seurakunnat pysyivät apostolien opetuksen ja valvonnan alaisuudessa alkuperäisessä totuudessa, eivätkä irtautuneet kristinuskon juutalaisista juurista. Historiallisten lähteiden mukaan pääasiassa pakanauskovista koostuvat seurakunnat viettivät mm. pesachia eli pääsiäistä yhdessä juutalaisten kanssa, alkuperäisen Jumalan säädöksen mukaanraamatullisen kalenterin ensimmäisen kuukauden eli Nisan-kuukauden 14. päivä illalla (2.Moos.12; 3.Moos.23; Ap.t.20:6; 1.Kor.5:6-8).

Toiselta vuosisadalta lähtien, kun apostolit olivat kuolleet, pääsivät monet raatelevat sudet, kuten Paavali ilmoitti, turmelemaan seurakuntaa (Ap.t.20:29-32). Pääasiassa pakanauskovista koostuvat seurakunnat alkoivat irtautua Raamatun kirjoitusten totuudesta ja kristinuskon juutalaisista juurista. Alkoi muodostua juopa ja vihamielisyys juutalaisen kansan ja pakanakristikunnan välillä. Tätä kristillisyyden antisemitismiä olivat ruokkimassa myös monet sen ajan ns. kirkkoisät, joiden opetukset ja lausunnot nostattivat enenevässä määrin vihaa juutalaista kansaa kohtaan, joka oli heidän mukaansa syypää Jeesuksen murhaamiseen. Otamme tässä joitakin esimerkkejä, jotka kertovat meille tästä ns.  kristillisen antisemitismin historiasta, aloittaen markionilaisuuden antisemitismin tarkastelusta. 

Vähä-Aasiasta kotoisin olevan laivanvarustaja Markionin n. v. 140 lähtien alullepanema markionilainen kristinuskon lahko vaikutti laajalti parin kolmen vuosisadan ajan (Wright, 1994; Westin, 1975). Markion suhtautui hyvin kielteisesti juutalaisuuteen. Pääteoksessaan Antiteesit hän esittää, että "Juutalaisten Jumala oli onnettoman, kurjan maailman luoja, eikä voinut olla Jeesuksen Kristuksen Isä". Näin ollen Markion kielsi, että vanhan testamentin Jahve olisi sama kuin Jumala. Markionin väitteiden mukaan "Jumalan täytyi lähettää Jeesus vapauttamaan maailma primitiivisen Jahven puristuksesta".Hänen mukaansa "Juutalaisten Jahve ei voinut olla Uuden testamentin Jumala".

Näin Markion teki rajanvetoa vanhan ja uuden testamentin välillä, tehden vanhan testamentin jumalallisen alkuperän ja yhteenkuuluvuuden uuden testamentin kanssa kyseenalaiseksi. Markion sanoi olevansa paavalilainen ja hän irrottautui vanhan testamentin kirjoituksista. Hän halusi puhdistaa evankeliumit juutalaisesta vaikutuksesta ja hyväksyi vain juutalaisista aineksista puhdistetun Luukkaan evankeliumin riittävän hyväksi. Paavalin kirjeistäkin hän puhdisti pois juutalaisena pitämänsä aineksen.

Markionilaisia tapaamme nykyajassakin. Silloin tällöin saamme tavata ihmisiä, jotka suosittelevat lukemaan vain uutta testamenttia, koska vanha testamentti on tarkoitettu vain juutalaisille. Uudesta testamentista he eivät sentään rohkene ottaa Markionin lailla juutalaisuutta käsitteleviä ja sitä tukevia kohtia pois, kuten sapattia ja Israelin juhlia, mutta jättävät ne vaille huomiota tai selittävät ne mitättömiksi. Tämä kaikki on vain vanhaa markionilaista antisemitismiä uusiin vaatteisiin puettuna.

Ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät lähes järjestään olivat antisemitistejä. Otamme tässä esimerkiksi vain v. 345-405 eläneen Krysostomoksen, joka on lausunut mm. seuraavaa: "Synagooga ei ole ainoastaan huoratalo ja teatteri, se on varkaiden luola ja villieläinten olinpaikka, ei villieläinten luola, vaan epäpuhtaitten villieläinten". Krysostomos edelleen väitti, että "Se on sentähden, että te olette tappaneet Kristuksen, se on sen tähden, että ojensitte kätenne Herraa kohti. Se on sen tähden, että te vuodatitte hänen ihmeellisen verensä, siksi ei ole mitään pelastusta, ei armoa enää eikä puolustusta".

Nikean kirkolliskokous ja antisemitismi

Kaikkein ratkaisevin hetki kristillisen antisemitismin historiassa oli kenties Nikean kirkolliskokous v. 325 jKr. Sen kutsui koolle Rooman Keisari Kontantinus Suuri käsittelemään pääsiäisriitaa. Siihen asti Lähi-Idän alueen uskovat olivat viettäneet pääsiäistä yhdessä juutalaisten kanssa Nisan-kuun 14. päivänä (maalis-huhtikuussa), kuten Jumala määräsi 2.Moos.12 luvussa ja Raamatun juhlaluvussa 3.Moos.23. Lähi-Idän alueen ulkopuolella oli jo vietetty jonkun aikaa roomalaisen tavan mukaista Easteria eli pääsiäistä, johon oli sekoittunut pakanuuden piirteitä. Nyt pääsiäinen määrättiin viettäväksi kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, Rooman käytännön mukaan. Siitä lähtien kristikuntaan on iskostunut roomalainen pääsiäinen. Syy oli antisemitistinen, kuten Otavan Suuri Ensyklopedia kertoo s. 5503: 

"Pakanakristillisellä perinteellään Rooman kirkko halusi selvästi erottua juutalaisvaikutuksesta. Rooman suosima pääsiäinen erosi myös juhlan sisällön puolesta itäisestä. Voiton saavutti pakanakristillinen pääsiäinen, joka vahvistettiin Nikean konsiilissa v. 325. Pääsiäisen vieton ajankohta, josta käytiin tosin keskusteluja vielä parinsadan vuoden ajan, sijoitettiin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin".

Ote Nikean kirkolliskokouksen papereista 325: ”Hylkäämällä heidän tapansa me voimme siirtää jälkipolville pääsiäisen vieton laillisesti oikean mallin…Meillä ei pitäisi sen vuoksi olla mitään yhteistä juutalaisten kanssa, sillä Vapahtaja on näyttänyt meille toisen tien: palvontamme noudattaa laillisesti oikeampaa ja tarkoituksenmukaisempaa jaksoa (viikonpäivien järjestystä). Ja johdonmukaisesti, valiten yksimielisesti tämän mallin, me haluamme, rakkaat veljet, erottautua juutalaisten inhottavasta seurasta.”

Syy siihen, että pakanakristikunta viettää pääsääntöisesti Rooman pääsiäistä, eikä Raamatun määräämää pääsiäistä, Nisan-kuun 14. päivä, on siis yksinkertaisesti kristillisen kirkon antisemitismi. Vaikka monet viettävätkin vilpittömällä sydämellä pääsiäistä Rooman tavan mukaan Herransa kunniaksi, eikä meidän tule siitä tuomita heitä, on kuitenkin muistettava, että Rooman tavan mukaisen pääsiäisen juuret ovat alkuajan Rooman kirkon antisemitismissä. Samoin Rooman kirkon antisemitismin luomuksia ovat joulu, muinainen auringonjumalan syntymäjuhla, jolle siirrettiin 300-luvun lopulla kristillinen sisältö ja tehtiin siitä Kristuksen syntymäjuhla (vaikka Messias on todellisuudessa syntynyt Lehtimajanjuhlan aikaan), sekä sunnuntai, auringon päivä. Nämä Rooman kirkon antisemitismin luomukset istuvat hyvin sitkeästi kristikunnassa. Messiaan tulevassa rauhan valtakunnassa ne ovat poissa ja palataan alkuperäiseen, kuten mm. Sak.14:16-19 ja Jes.66:23 kertovat.

Antisemitismi katolisen kirkon ja ristiretkien aikaan

Juutalaisia on kohdeltu hyvin kaltoin lähes kahden vuosituhannen ajan Euroopan eri osissa, niin Idässä kuin Lännessäkin. On ollut pogromeja, maastakarkoituksia, katolinen inkvisitiolaitos on surmannut miljoonittain kerettiläisiä, heidän joukossaan runsaasti juutalaisia jne. Voidaan sanoa, että suurin antisemitistinen laitos historian aikana on ollut katolinen kirkko ja sen tunnolla on luultavasti eniten juutalaisten marttyyrien sieluja. Oman lukunsa muodostavat ristiretket, joista vallankin ensimmäinen, paavi Urbanus II vuonna 1095 Clermontin kirkolliskokouksessa kehottama ristiretki, kohdistui raa'asti viattomia juutalaisia vastaan Euroopassa ja juutalaisten veri virtasi suurissa verilöylyissä. Euroopan ristiretkeläiset halusivat matkallaan valloittamaan pyhää maata vääräuskoisilta muslimeilta, kostaa ensin Kristuksen murhaajille. Dodfrey Bouilon, ensimmäisen ristiretken johtaja, vannoi: "Kostakaa Kristuksen veri Israelille, älkääkä jättäkö yhtäkään juutalaisesta rodusta henkiin" (Wright, 1994).  

Katolinen kirkko on onneksi pyytänyt muutama vuosi sitten anteeksi juutalaiselle kansalle tekemiään vääryyksiä ja julmuuksia, mutta Ilmestyskirjan 17. luvun mukaan paha historia voi toistua vielä lopun ajassa. (On myös muistettava, että katolisen kirkon piirissä on ollut myös niitä pappeja, nunnia ja rivijäseniä, jotka oman henkensä uhalla ovat historian kuluessa suojelleet juutalaisia). Monet uskovat, että Ilm.17. luvun suuri portto nousee vielä Rooman johdolla hallitsemaan yhdessä antikristillisen petovallan kanssa hetkeksi maailma ja pyhien veri, myös juutalaisten veri, tulee jälleen virtaamaan.

Antisemitismi messiaanisia juutalaisia kohtaan

Erityisen vaikeaa on ollut ns. messiaanisella juutalaisuudella kautta vuosisatojen. Jos joku juutalainen halusi uskoa Jeshua Messiaaseen eli Jeesukseen Kristukseen, hänet pakotettiin kristillisen kirkon taholta alkuvuosisatoina luopumaan täydellisesti juutalaisista juuristaan vastoin uuden testamentin opetusta. Juutalainen pakotettiin seuraavaan irtisanoutumisvalaan: 

"Minä luovun kaikista tavoista, riiteistä, lain noudattamisesta, happamattomista leivistä ja heprealaisten lampaiden uhraamisista, kaikista muista heprealaisten juhlista, uhreista, rukouksista, pyrkimyksistä, puhdistuksista, pyhityksistä, sovitusuhreista  ja  paastoista ja uusista kuista ja sapateista ja taikauskosta, ja hymneistä ja liturgioista ja noudattamisista ja synagogista ja heprealaisten ruoista ja juomista; yhdellä sanalla, minä luovun absoluuttisesti kaikesta juutalaisesta laista, riitistä ja tavasta ja ennen kaikkea minä kiellän antikristuksen, jota kaikki juutalaiset odottavat Kristuksen muodossa ja hahmossa...ja jos minä jälkeenpäin kiellän ja  palaan takaisin juutalaiseen taikauskoon, tai tulen havaituksi syömästä juutalaisten kanssa tai paastoamasta heidän kanssaan tai salaisesti käännyn  ja tuomitsen kristillisen uskon ja sen sijaan että avoimesti tuomitsisin heidät ja tuomitsisin heidän tyhjän uskonsa, silloin sallittakoon Kainin vapinan ja  Geehasin pitalin tarttua minuun, niin kuin laillisen rangaistuksen siihen, johon myönnän itseni vastuunalaiseksi. Ja sallittakoonminun olla kirkonkirouksessa tulevassa maailmassa, ja asetettakoon minun sieluni alas saatanan ja paholaisten kanssa" (Wright, 1994).  

Jumalalle kiitos, viime aikoina monet kristikunnassa ovat alkaneet ymmärtää uuden testamentin oikean opetuksen valossa, että juutalaisten ei tarvitse luopua juutalaisuudestaan, kun he tulevat uskoon, kuten mm. 1.Kor.7:18 ja Ap.t.21:18-26 opettavat. On kysymys vain siitä, että juutalainen ottaa vastaan oman Messiaansa Jeshuan Pelastajanaan. Valitettavasti kuitenkin on niin, että osassa kristikuntaa vaikuttaa vieläkin tämä vanha ensimmäisten vuosisatojen antisemitismi, jonka mukaan juutalaisen on luovuttava juutalaisista juuristaan ja kirottava juutalaisuus, ollakseen hyvä kristitty.

Luther ja antisemitismi

Kristillinen kirkko on ollut osittain antisemitismin turmelemaa myös 1900-luvulla ja nykyäänkin. En erityisemmin käsittele ns. kristillisen natsi-Saksan ajan julmuuksia, jossa kuusi miljoonaa juutalaista sai surmansa, sillä hyvin monet tuntevat sen ja se on onneksi esillä jatkuvasti, muistuttamassa antisemitismin mielettömyydestä ja vihasta. (Vähemmän tunnettua on entisessä Neuvostoliitossa Stalinin järjestämät vainot, joissa arvioidaan kuolleen 20-30 miljoonaa ihmistä, mukana paljon juutalaisia. Neuvostoliitto kuului toisen maailmasodan voittajavaltioihin ja siksi Stalin vainot ovat jääneet vähemmälle huomiolle, kuin sodan hävinneen Hitlerin Saksan julmuudet). 

Harvat kuitenkaan tietävät, että sen taustalla on vaikuttamassa Lutherin vanhojen päivien vihamielisyys juutalaisia kohtaan. Vaikka Luther, ns. suuri uskonpuhdistaja, saikin monia uudistuksia aikaan kristillisyyteen ja puhdisti sitä jossakin määrin Rooman hapatuksista, kuten uskon kautta tapahtuvan lahjavanhurskautus ilman lain tekoja tai omia ansioita tai katolisen kirkon anekauppaa, jäi hänelle hyvin pimeä aukko suhtautumisessa juutalaiseen kansaan. Hän kirjoitti v. 1543 Wittenbergissä teoksen "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Suomeksi se ilmestyi 1842. Lainaus ko. kirjasta s. 169: 

"Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni. Ensiksi, että heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikinä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me olemme kristittyjä".  

Edelleen s. 182-183: "Kenellä nyt on halua tällaisia myrkyllisiä käärmeitä ja uusia perkeleitä, se on Herramme Kristuksen ja meidän kaikkien kiivaimpia vihollisia pitää luonaan, heihin silmittömästi rakastua ja heitä kunnioittaa, ja halua antaa itseään nylkeä, rosvota, ryöstää, häväistä, syljeskellä, kirota ja sietää heidän taholtaan kaikkea pahuutta, hänelle lienevät nämä juutalaiset hyvinkin tervetulleita. Jos se ei ole kylliksi, niin hän antakoon heidän vielä tehdä tarpeensakin suuhunsa tai ryömiköön heidän tapapuoleensa ja jumaloikoon samaista pyhättöä: kerskukoon sitten jälkeenpäin, että on ollut armelias, on vahvistanut perkelettä ja hänen nuoria pirujaan rakkaan Herramme ja sen kalliin veren häpäisemisessä, jolla me kristityt olemme lunastetut. Niin hän on silloin täydellinen kristitty, täynnä armeliaisuuden tekoja, jotka Kristus on hänelle palkitseva tuomiopäivänä juutalaisten kanssa helvetin ikuisessa tulessa."

Sen mitä Luther kirjoitti kirjassaan v. 1543, sen Hitler toteutti noin 400 vuotta myöhemmin. Vaikka suurin osa kristikuntaa ei hyväksykään tätä Lutherin vihaa juutalaisia kohtaan, ei luterilaisuus ja protestanttisuus ole tänäkään päivä täysin vapaa tästä Lutherin antisemitismistä. Erityisesti Euroopan ja Amerikan uusnatsistiset liikkeet ovat ottaneet antisemitismin omakseen, pyrkien vähättelemään ja kieltämään koko 6 miljoonan juutalaisen surmaamisen ja pyrkien nostattamaan juutalaisvihaa.

Idän kirkot ja antisemitismi

Myöskään Idän kirkot ja ortodoksisen kristillisyyden maailma ei ole vapaa antisemitismistä, päinvastoin. Esimerkkinä Kiovassa v. 1911 pääsiäisen aikana tapahtuneen Mendel Beilisin tapaus. Nuori 12 vuotias poika löydettiin kuolleena ja kasvot runneltuina sekä keho pisteltynä rei'ille. Tästä tapauksesta syytettiin juutalaista yhteisöä ja nostatettiin juutalaisvihaa levittäen seuraavaa tiedotusta: 

"Ortodoksi kristityt! Jiddisläiset ovat kiduttaneet Andrusha Jushinskin kuolemaan. Joka vuosi, ennen pääsiäistä, he kiduttavat kuolemaan useita tusinoita kristittyjä lapsia saadakseen heidän verensä sekoitettua Matsa-leipään. He tekevät tämän muistona meidän Pelastajastamme, jonka he kiduttivat kuolemaan ristillä. Viralliset lääkärit havaitsivat, että ennen kuin jiddisläiset kiduttivat Jushinskin, he riisuivat hänet alasti ja sitoivat hänet ylös, pistäen häntä päälaskimoon niin että saattoivat saada hänestä verta niin paljon kuin mahdollista. Venäläiset! Jos teidän lapsenne ovat teille läheisiä, pieskää jiddisläisiä, pieskää heitä niin kauan, kunnes ei ole yhtäkään jisddisläistä jäljellä Venäjällä. Sääli lapsianne! Kostakaa onnettoman marttyyrin puolesta! On aika! On aika!" (Wright, 1994).

Tällainen taikauskoinen antisemitismi on ollut hyvin tyypillistä maailmassa. Juutalaisia on syytetty milloin mistäkin asiasta. Rutoista, maanjäristyksistä, onnettomuuksista, talouskriiseistä, vallankumouksista ja milloin mistäkin syystä antisemitismi on nostanut päätään. Viime vuosina juutalaisia syytettiin mm. AIDS:n alullepanosta maailmaan. Tämä juutalaisviha ei ole lakannut tänäkään päivänä Euroopan itäisten osien ortodoksisessa maailmassa. Monet ääriortodoksiset uusnatsistiset liikkeet Itä-Euroopassa toimivat jopa melko avoimesti juutalaisia vastaan nostattaen propagandallaan ja toimillaan antisemitismiä juutalaisia vastaan. Valitettavaa on myös se, että vallanpitäjät eivät aina puutu näiden ääriliikkeiden toimintaan, vaan katsovat niitä läpi sormiensa, antaen antisemitistisen kiihotuksen ja jopa vainon jatkua.

Siionin viisaitten pöytäkirjat ja antisemitismi

Oman lukunsa antisemitismin historiassa muodostavat ns. Siionin viisaitten pöytäkirjat. Se on historiallinen väärennös, jota on käytetty ja käytetään edelleen juutalaisvastaisuuden nostattamiseen eri puolilla maailmaa. Siionin viisaitten pöytäkirjat saivat perustansa Maurice Jolyn (1821-1887) kirjoittamasta pamfletista Napoleon III vastaan sekä juutalaisvastaisesta romaanista Biarritz v. 1864. Romaanissa esitetään kertomus, kuinka juutalaisten suuri neuvosto, Sanhedrin, kokoontuu Prahassa hautausmaalle yöllä ja siellä saatanan läsnäollessa tekee suunnitelman maailman orjuuttamisesta heidän valtansa alle. Tämän pohjalta kirjoitetun "Siionin viisaitten pöytäkirjojen" ensimmäinen versio sai todennäköisesti alkunsa 1890-luvun Ranskassa, juutalaisvastaisessa ilmapiirissä. Suomessa se ilmestyi ensiksi ruotsinkielisenä v. 1919 ja vuotta myöhemmin suomeksi. Kolmannen kerran se julkaistiin suomeksi v. 1943. Sen johdannossa vaadittiin kaikkia ei-juutalaisia puolustautumaan maailmanjuutalaisuuden hyökkäyksiä vastaan. Varmuuden vakuudeksi siinä vedotaan vielä Lutherin juutalaisvastaisuuteen.

Siionin viisaitten pöytäkirjoissa esitetään, kuinka 300 siionistia olisi tehnyt salaisen suunnitelman, anastaakseen taloudellisen, poliittisen ja henkisen vallan maailmassa. Pöytäkirjan esitetään olevan selostus Teodor Herzlin johtaman ensimmäisen Baselin Siionistikongressin salaisesta istunnosta v. 1897. Siionin viisaitten pöytäkirjat julkaistiin Venäjällä v. 1905, jossa tsaari Nikolai II käytti sitä hyväkseen, salaisen poliisin masinoimana, kääntääkseen kansan tyytymättömyyden juutalaisia vastaan kohdistuvaksi vihaksi. Siionin viisaitten pöytäkirjoja, vaikka ne tiedetään väärennökseksi, on myyty vielä viime vuosina Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan maissa. Myös Hitler käytti Siionin viisaitten pöytäkirjoja aseena taistelussa juutalaisia vastaan. Hän kirjoitti nimeään kantavassa kirjassaan Taisteluni seuraavasti:

"Miten suuressa määrin tämän kansan (juutalaisen) koko olemassaolo perustuu yhä jatkuvaan valheeseen, sen osoittavat verrattomalla tavalla juutalaisten määrättömästi vihaamat Siionin viisaitten pöytäkirjat...".

Monissa arabimaissa ja islamilaisissa maissa Siionin viisaitten pöytäkirjoja, Auschwitzista ja teoksen paljastumisesta väärennökseksi huolimatta, käytetään edelleen propaganda-aseena juutalaisia vastaan. Kirjaa on edelleen monissa maissa myytävänä.

Hylkäsikö Jumala Israelin ristiinnaulitsemisen tähden?

”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää” (Ap.t.2:22-24).

”Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.'

Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi” (Ap.t.4:26-28).

”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten” (1.Piet.1:18-20).

Jeshuan Messiaan ristiinnaulitseminen oli Jumalan suunnitelma jo ennen maailman perustamista (Ilm.13:8). Oli välttämätöntä, että ihmiskunnan synnit lunastettiin Messiaan sovituskuoleman kautta, muutoin meillä ei olisi mahdollisuutta pelastukseen, syntien anteeksisaamiseen ja iankaikkiseen elämään. Jeshua suostui siihen vapaaehtoisesti rakkaudesta ihmiskuntaan, niin että jokainen saisi uskon kautta pelastuksen ja iankaikkisen elämän (Joh.3:16-18).

Uusi Testamentti todistaa, että Messiaan kuolemantuomioon olivat osallisina korruptoituneet juutalaiset uskonnolliset johtajat ja myös pakanain edustajat. Vain roomalaisilla (maaherralla) oli valtuutus antaa kuolemantuomio miehitetyssä Juudeassa. Siinä mielessä sekä juutalainen kansa että pakanamaailma osallistui Messiaan kuolemantuomioon.

Jumala ei hylännyt juutalaista kansaa sen tähden, että se oli osallinen Messiaan kuolemaan, sillä se oli Jumalan suunnitelma ja tahto jo ennen maailman perustamista. Hyvin monet juutalaiset ottivat vastaan Jeshua Messiaan Pelastajaan ja uskoivat Häneen sekä Jeshuan päivinä että alkuseurakunnan päivinä. Tätä joukkoa, Jumalan Israelia ei ole koskaan hylätty, vaan se joukko, joka hylkäsi Messiaansa. Ennenkaikkea se koski rappeutunutta uskonnollista johtajistoa joka vastusti Jeshuaa ja oli salaliitossa roomalaisten kanssa saattaakseen Messiaan kuolemaan, ettei heidän valta-asemansa horjuisi (Joh.11:47-48; Mark.15:9-11). 

Jumala ei riko lupaustensa liittoja Israelin kanssa

”Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: "Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: 'Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä” (Tuom.2:1).

”Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt” (Ps.89:29-35).

”Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on". Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme” (2.Kor.1:19-20).

”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.  Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään" (Room.3:1-4).

Jumala on tehnyt ikuiset liitot Israelin kanssa. Ihminen voi olla uskoton Jumalan sanalle ja käskyille ja rikkoa ne ja rikkoa näin myös Jumalan liitot, mutta Jumala on uskollinen eikä riko koskaan liittojaan (lupauksen liittoja on useita; Efes.2:11-12). Kaikki Jumalan lupausten liitot ovat vahvistetut Jeshua Messiaassa. Paavali opettaa selkeästi, että vaikka osa Israelia (juutalaisia) on ollut epäuskoinen, se ei tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi. Jumalan uskollisuus Israelia kohtaan ja Hänen lupauksensa (myös Vanhan Testamentin lupaukset) Israelia kohtaan ovat ikuisesti voimassa. Jos Jumalan lupaukset Israelille eivät olisi voimassa, kuinka silloin voisimme luottaa myöskään niihin lupauksiin, jotka koskevat esim. meidän pelastustamme. Kiitos Jumalalle, Hän on uskollinen niin Israelille kuin Jumalan Israeliin uskon kautta liitetyille muiden kansojen jäsenille. Aabrahamin, Iissakin ja Jaakobin jälkeläiset eli Israel on edelleen Jumalan omaisuuskansa ja silmäterä ja joka sitä siunaa, on oleva siunattu, joka sitä kiroaa on oleva kirottu (1.Moos.12:1-3; 4.Moos.24:1, 9; Sak.2:6-8).

Raamatun tekstit myös osoittavat sekä Vanhan Testamentin että Uuden Testamentin kirjoituksissa, että jos kapinoimme Jumalan sanaa ja käskyjä vastaan, siitä seuraa kuritusta. Tämän on Israelin kansakin saanut kokea historiansa kuluessa. Israelia on rangaistu monella tavalla, mm. vihollisen hyökkäyksillä ja maanpakolaisuudella, mutta silti Jumala ei ole hylännyt Israelia olemasta Hänen omaisuuskansansa, vaikka epäuskoiset ovatkin karsittu pois Jumalan Israelista. Jerusalemikin sai kokea Herran kurituksen, kun se ei ottanut vastaan Messiastaan. Kaupunki joutui roomalaisten käsiin, temppeli tuhoutui ja rappeutunut uskonnollinen johtajisto joutui hylätyksi ja kansa hajaannukseen pakanakansojen sekaan (Luuk.21:20-24). Silloin toteutui Jeshuan ennustus ja monien vanhan liiton profeettojen ennustus. Israel oli oleva maanpakolaisuudessa, kunnes se kootaan päivien lopulla omaan maahansa (Jer.16:14-16; Hes.36; Hes.37 ym.). Myös jokainen uuden liiton uskova saa kokea taivaallisen Isän kuritusta, jotta pysyisimme kaidalla tiellä ja tulisimme osallisiksi pyhityksestä, kuten Hebrealaiskirjeen 12. luku osoittaa.

Israel ei ole hylätty

"Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra" (Jer.31:35-37).

"Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut…Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu" (Room.11:1-2, 28-29).

Yksi kaikkein sitkeimmistä valheista, mikä ns. kristikunnassa on liikkunut lähes kahden vuosituhannen ajan, on se, että kun kirotut juutalaiset hylkäsivät Messiaansa ja naulitsivat hänet ristille, niin Jumalakin hylkäsi Israelin ja asetti kirkon tai "meidän kirkkokunnan" Israelin tilalle ja "me" olemme nyt valittu kansa, eikä Israelin kansalle kuulu enää mitkään Jumalan lupaukset, vaan ainoastaan kiroukset. Tämä ns. "korvausteologia" on kuitenkin Raamatun selkeän opetuksen mukaanpuhdasta valhetta, sillä Jumala ei hyljännyt Israelia, sen rikkomuksista huolimatta. Vaikka israelilaiset monta kertaa ovat evankeliumin vihollisia, he ovat silti rakastettuja isien tähden ja Jumala tulee asettamaan ennalleen lopun ajassa omaisuuskansansa jäännöksen ja tekee siitä pappiskansan tulevaan rauhan valtakuntaan (Room.11:25-29). Vieläpä taivaallisen Jerusaleminkin porteissa tulee näkymään Israelin sukukuntien nimet iankaikkisesti (Ilm.21:10-12).

Ne, jotka väittävät, että juutalaiset hylkäsivät Messiaansa ja että pakanakristikunta otti hänet vastaan, unohtavat sen tosiasian, että aina on ollut jäännös juutalaisia, jotka ovat uskoneet Jeshuaan (Room.11:1-5). Alkuseurakunnankin historiaa tarkasteltaessa on muistettava, että Jerusalemin uskovien joukko oli pääsääntöisesti juutalaisista koostuva (Ap.t.2:5, 36-47). Apostoli Shaulin (Paavalin) palatessa kolmannelta lähetysmatkaltaan Jerusalemiin, oli Jerusalemissa jo kymmeniä tuhansia Jeshuaan (Jeesukseen) uskovia messiaanisia juutalaisia (Ap.t.21:17-20; hepr. UT:n mukaan). Pakanakansojen yli seitsemän miljardin ihmisen keskuudessa on nimellisesti noin kaksi miljardia kristittyä uskonnoltaan, mutta todellisia uudestisyntyneitä uskovia vain pieni prosentti, joten kyllä pakanakansatkin ovat valtaenemmistöltään hyljänneet Jumalan Pojan.

Pakanain pelastus Israelin paatumuksen tähden

"Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen (kreik. UT: kateuteen). Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!" (Room.11:11-12).

Tämä teksti on ihmeellinen Jumalan salaisuus, sillä sen mukaan Israelin lankeemus, kun kansan valtaenemmistö ei ottanut vastaan Messiastaan, toi pakanoille pelastuksen ja evankeliumin koko rikkauden. Tämä evankeliumin rikkaus pitää sisällään paljon. Olemme ensinnäkin saaneet Pelastajan, juutalaisen Jeshuan (Jeesuksen), sillä pelastus on juutalaisista (Joh.4:22; Heb.7:14). Vieläpä taivaallisessa olotilassaankin Herra muistuttaa tästä, esiintymällä Juudan sukukunnan jalopeurana ja Daavidin suvun (eli Juudan suvun) juurivesana (Ilm.5:5; 22:16).

Pelastuksen ohella pakanat ovat saaneet myöskin Jumalan Sanan pyhät Kirjoitukset Israelin kautta (Ps.147:19-20). Nämä kirjoitukset on uskottu juutalaiselle kansalle ja he ovat virheistään huolimatta säilyttäneet ne muuttumattomina jopa halki vuosituhansien (Room.3:1-2). Alkuseurakunnan päivinä, jos syntyi kiistakysymyksiä opillisista asioista, riidat ratkaistiin Jerusalemin vanhinten ja apostolien kokouksessa, niinkuin pakanain apostolin Shaulin (Paavalin) esimerkki osoittaa (Ap.t.15). Samoin tulisi meidänkin aikanamme menetellä. Jos tulee erimielisyyttä Raamatun tulkinnassa, olisi syytä selvittää asia Israelin ja Jerusalemin messiaanisten juutalaisten kanssa, eikä mennä pakanakansojen teologisiin keskuksiin, jossa monta kertaa epäraamatulliset perinnäissäännöt ja liberaaliteologia ovat vallalla (Jes.2:1-4).

Pakanakristikunta on saanut myös osallisuuden uuteen liittoon Israelin kautta, sillä Jumala teki uudenkin liiton Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa, eikä pakanakristikunnan kanssa, niinkuin jotkut erehtyvät luulemaan (Jer.31:31-34; Luuk.22:20; Heb.8:7-12). Pakanain apostolin Shaulin (Paavalin) mukaan uskoontulleet pakanat oksastetaan villin ja epäjalon metsäöljypuun oksina Israel-öljypuun pyhään juureen jalojen öljypuun oksien eli juutalaisuskovien joukkoon (Room.11:16-29). Näin pakanatkin saavat tulla Messiaan kautta osallisiksi mehevästä Israel-öljypuun pyhästä juuresta (Messiaasta) ja uudesta liitosta. Apostoli myös varoittaa pakanoita ylpeilemästä, sillä Israel-juuri kannattaa oksia (myös pakanauskovia) ja luonnolliset oksat (messiaaniset juutalaisuskovat) pysyvät paljon paremmin omassa juuressaan kuin villit ja epäjalot oksastetut oksat.

(Paatumuksen tähden Jumalan valtakunta otettiin pois Israelin rappeutuneelta uskonnolliselta johtavalta eliitiltä, fariseuksilta, kirjanoppineilta ja saddukeuksilta ja annettiin sille Jumalan Israelille, joka tottelee Herraa ja uskoo Jeshua Messiaaseen. Tähän Jumalan Israeliin ovat uskoontulleet pakanatkin oksastetut uskon kautta ja tulleet näin osaksi Jumalan Israelia. Tätä Jumalan Israelia hallitsevat Karitsan apostolit; Ps.114:1-2; Mat.23:1-3; 21:33-46, 19:27-28; Ap.t.4:1-6; 24:8; Room.9:1-8; 11:17-29; 1.Kor.12:12-13; Efes.2:11-22).

Otettiinko Jumalan valtakunta pois Israelilta?

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut (hepr. tsitsit) suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etummaisia istuimia synagogissa;…”(Mat.23:1-6).

”Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat’. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä’. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. 

Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?’ He sanoivat hänelle: ’Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa’. Jeesus sanoi heille: ’Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.’ Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana” (Mat.21:33-46).

”Sillä saddukeuksen sanoivat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustivat kumpaisetkin” (Ap.t.23:8).

”Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen” (Ap.t.5:17-18).

Jeshua kertoi aikalaisilleen vertauksen pahoista viinitarhureista, jotka eivät antaneet hedelmiä viinitarhan herralle, vaan kohtelivat pahoin ja surmasivat viinitarhan herran palvelijoita. Lopulta he jopa tappoivat viinitarhan herran pojan, jotta saisivat anastettua viinitarhan itselleen. Tässä vertauksessa Jeshua lainaa Jesajan kirjan 5. luvun vertauksen tekstiä Israelin viinitarhasta, jossa annetaan tuomio hedelmättömälle viinitarhalle ja ennustetaan jopa Israelin (juutalaisen kansan) karkotus maanpakolaisuuteen. 

Tämä Jeshuan vertaus pahoista viinitarhureista on usein käsitetty niin, että kun ne kirotut juutalaiset hylkäsivät Messiaansa ja tappoivat hänet ristillä, niin Jumalakin hylkäsi heidät. Tähän liittyy vielä melko yleinen antisemitistisen korvausteologian oppi, jonka mukaan Jumala hylkäsi juutalaiset, Kristuksen murhamiehet, otti Jumalan valtakunnan pois heiltä ja antoi sen kristilliselle kirkolle. Onko asianlaita niin? Onko Jumalan valtakunta otettu pois juutalaiselta kansalta ja Israelilta ja annettu kirkolle? Onko Jumalan hylännyt Israelin? Onko kirkko tullut Israelin tilalle?

Vanhan liiton päivinä Israel oli Jumalan valtakunta maan päällä ja Israelin kuningas istui Herran valtakunnan valtaistuimella (Ps.114:1-2; 1.Aik.28:5). Israel kuitenkin jakautui synnin ja tottelemattomuuden tähden kahtia Salomon pojan Rehabeamin päivinä (v. 932-915 eKr.) pohjoiseksi Israelin valtakunnaksi ja eteläiseksi Juudan valtakunnaksi (2.Aik.10). Pohjoinen Israelin valtakunnan kymmenen sukukunnan alue joutui synnin tähden Assurin kuninkaan Salmaneserin päivinä valloituksen ja maanpakolaisuuden kohteeksi ja Israelin kymmenen sukukuntaa hävisi kansojen sekaan (v.722 eKr.; 2.Kun.17). Juudan valtakunta jatkoi olemassaoloaan monien vaiheiden, mm. Baabelin 70-vuotisen pakkosiirtolaisuuden kautta, mutta menetti lopulta itsenäisyytensä valloittajille. Jeshuan päivinä juutalainen valtio oli Rooman imperiumin vallan alla, kuten suuri osa silloista tunnettua maailmaa. Juudan alueella oli Rooman asettamia vasallihallitsijoita, kuten Herodes.

Noina aikoina kirjanoppineet ja fariseukset istuivat Mooseksen istuimella, halliten juutalaisen valtion uskonnollista ja osin maallistakin elämää, Rooman alaisuudessa. Saddukeukset olivat myös yksi hallitseva uskonnollinen lahko, joiden joukosta ylimmäiset papit tavallisesti nousivat. Voidaan sanoa, että Jumalan valtakunta oli tuohon aikaan heidän hallussaan. Heillä oli pelko menettää valta-asemansa, kun Jeshua Nasaretilainen ilmestyi saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja tämä pelko ja kateus oli yhtenä syynä myös siihen, että he luovuttivat Jeshuan roomalaisille ristiinnaulittavaksi (Joh.11:43-53; Mat.27:17-18; Mark.15:9-10).

Kun Jeshua puhui kirjanoppineiden ja fariseusten istuvan Mooseksen istuimella, Hän ei moittinut heitä siitä, että käyttivät rukouskoteloita otsalla tai viitan tupsuja, sillä olihan se Herran käsky Israelin kansalle Mooseksen kautta, jotta he rakastaisivat Herraa ja pitäisivät Hänen käskynsä ja muistaisivat Tooran (4:Moos.15:37-41; 5.Moos.22:12). Jeshua itsekin käytti Mooseksen Tooran mukaisia viitan tupsuja (Mat.9:20-22; Luuk.8:43-48). Jeshua moitti ankarasti kirjanoppineita ja fariseuksia kaksinaamaisesta ulkokultaisuudesta, kun asettivat kansalle raskaita Tooran ja suullisen Tooran perinteiden vaatimuksia, mutta eivät itse niistä välittäneet lainkaan. 

Kirjanoppineiden ja fariseusten ohella saddukeukset olivat tärkeä uskonnollinen hallitseva ryhmä. He olivat sen ajan liberaaliteologeja, hallitseva ylimmäispapillinen lahko, jotka eivät uskoneet enkeliin eikä henkeen. (Kuten nykyajankaan hallitseva liberaaliteologinen pappisluokka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, kuten Jeshuan neitseestäsyntymiseen, ylösnousemukseen, Raamatun ihmeisiin jne.) 

Sen ajan yksi uskonnollisista lahkoista, essealaiset, pitivät näitä Jerusalemin hallitsevia uskonnollisia johtajia, uskonnollista eliittiä, niin rappeutuneina ja luopuneina, että he eivät halunneet olla missään tekemisissä heidän kanssaan, vaan elivät erillään omassa kibbutsimaisessa yhteisössään Qumranissa, Kuolleen Meren eli Suolameren läheisyydessä. (Monet arvelevat Johannes Kastajan olleen essealaisten kanssa tekemisissä ja Paavalin oleskelleen siellä jonkun aikaa kääntymyksensä jälkeen, koska siellä arvellaan joidenkin tulkintojen mukaan olleen paljon Jeshuaan uskovia alkuseurakunnan päivinä. Tuota essealaisyhteisöä kutsuttiin myös nimellä Damasko ja Paavalin arvellaan tämän tulkinnan mukaan olleen matkalla sinne vangitsemaan uskovia, eikä Syyrian Damaskoon; Livson Ariel,  Luvattu maa; 2001).

Kun Jeshua puhui vertauksen pahoista viinitarhureista, Hän osoitti sanansa tälle rappeutuneelle uskonnolliselle eliitille, joka hallitsi Mooseksen istuimella Jumalan valtakuntaa: ”Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.’ Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä’.”. 

Jeshua ei sanonut, että Jumalan valtakunta otetaan pois koko Israelin kansalta, koko juutalaiselta kansalta, vaan se otetaan pois kirjanoppineilta, fariseuksilta ja saddukeuksilta, koko tuolta sen ajan hallitsevalta rappeutuneelta uskonnolliselta eliitiltä. He olivat tärvelleen Jumalan viinitarhan, juutalaisen kansan ja heillä ei ollut enää oikeutta jatkaa Jumalan valtakunnan hallitustehtävissä ulkokultaisuutensa, luopumuksensa ja rappionsa tähden. Jumalan valtakuntaa ei siis otettu pois koko juutalaiselta kansalta, vaan ainoastaan sen hallitsevalta rappeutuneelta uskonnolliselta eliitiltä, joka ei tuottanut Hengen hedelmää, vaan vastusti Jumalan sanansaattajia ja itse Jumalan Poikaa Jeshua Messiasta ja jopa luovutti Hänet roomalaisten käsiin ristiinnaulittavaksi. Tämä sama rappeutunut uskonnollinen eliitti oli myös vastustamassa ja vainoamassa alkuseurakunnan uskovia, kuten mm. Apostolien Teot kertoo. (Osa fariseuksia ja pappeja tuli uskoon alkuseurakunnan päivinä. Fariseuksen lahkosta uskoon tulleet eivät protestoineet apostolien vanhinten kokouksen päätöstä Jerusalemissa; Ap.t.6:7; 15:5).

Onko kirkko tullut Israelin tilalle?

”Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan tutkia taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra” (Jer.31:35-37).

”Minä siis sanon: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut...Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumustansa kadu” (Room.11:1-2,28-29).

”Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja  kivijumalistanne minä teidät puhdistan. ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne” (Hes.36:24-28).

Edellä jo tutkimme korvausteologian väitettä siitä, että Jumalan hylkäsi Israelin siksi, että he hylkäsivät Kristuksen ja tappoivat Hänet ristillä ja että kristillinen kirkko on tullut Israelin tilalle. Israelille jäivät sen mukaan vain kiroukset ja kristillinen kirkko sai Israelille luvatut siunaukset. Totesimme jo edellä, että tämä valheellinen korvausteologian väite ei pidä paikkaansa. On kuitenkin syytä käsitellä tätä asiaa vielä lisää, sillä kristillisen maailman keskellä tämä korvausteologian valhe elää hyvin sitkeästi. 

Ensinnäkin on todettava, että sekä Jeremian että apostoli Paavalin mukaan Jumala ei ole hylännyt Israelia. Paavali käskee poistamaan sellaisen väärän väitteen seurakunnasta opetuksesta. Vaikka osa Israelia ja juutalaista kansaa on hengellisen sokeuden tilassa ja heidät on karsittu pois jalosta Jumalan Israelin öljypuusta epäuskonsa tähden, ei koko Israelia ole hylätty (Room.11:17-27). Niin kauan kuin aamuaurinko nousee ja taivaan lait ovat voimassa, on Israel Jumalan valittu omaisuuskansa Herran edessä, synneistään ja pahoista teoistaan huolimatta. Vaikka osa israelilaisia vastustaa vihamielisesti evankeliumia Jeshua Messiaasta, ovat he rakastettuja Israelin esi-isien tähden (Aabraham, Iisak ja Jaakob). Jumala ei kadu kutsumustaan ja armolahjojaan Israelin kohdalla. (Tätä usein sovelletaan yleisesti armolahjoihin ja totta onkin, että Jumala ei kadu armolahjojaan uskovienkaan kohdalla, mutta ennenkaikkea Paavali puhuu siitä, että Jumala ei kadu armolahjojaan ja kutsumustaan Israelin suhteen, kuten asiayhteys sen selkeästi paljastaa).

Profeetta Hesekiel ennustaa, kuinka synnin ja tottelemattomuuden tähden kansojen sekaan hajotettu Israel kootaan omaan maahansa päivien lopulla (Hes.36-39). Tämä kansojen sekaan hajottaminen on toteutunut maallisen Israelin kansan kohdalla noin kaksituhatta vuotta sitten, roomalaisten toimesta, kuten historia kertoo (v. 70-135 jKr.). Israelin kokoaminen kansojen seasta Raamatun monien ennustusten mukaisesti on toteutunut maallisen Israelin kohdalla, ei kirkon kohdalla, aina 1800-luvun lopulta alkaen. Israelin valtion itsenäistyminen tapahtui 14.5.1948 ja syntyi juutalainen valtio, kuten sionismin isä Teodor Herzel ennusti jo noin 50 vuotta aikaisemmin, Raamatun profetioihin perustuen.

Jos näiden profetoiden toteutuminen Israelin hajotuksesta ja kokoamisesta omaan maahansa on toteutunut kirjaimellisen Israelin ja juutalaisen kansan kohdalla eikä kirkon kohdalla, tulevat loputkin Hesekielin ja muiden Raamatun profeettojen ennustukset toteutumaan Israelin kohdalla, eikä kirkon kohdalla (Jes.14:1-2; 49:22; Jer.16:14-16; 23:7-8; 31:7-14). Israel tulee kokemaan hengellisen uudistuksen ja Pyhän Hengen vuodatuksen päivien lopulla ja siitä tulee messiaaninen Jeshuaan uskova pappiskansa tulevaan Messiaan rauhanvaltakuntaan (Hes.39:28-29). Antisemitistinen korvausteologia on siis täysin Raamatun ilmoituksen vastainen ja sellainen opetus on poistettava Jumalan seurakunnassa. 

Kenelle Jumalan valtakunta annettiin uudessa liitossa?

”Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä” (Mat.21:43).

”Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset” (Dan.7:27).

”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta...Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Mat.5:3, 10).

Onko kirkko tullut Israelin tilalle?