[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Yksi seurakunta Suomessa

Vanhan liiton päivinä Israelin kansa oli Jumalan seurakunta maan päällä (2.Moos. 12:1-6, 1.Kun. 8:14). Israel edusti myös Jumalan valtakuntaa maan päällä (Ps. 114:1-2, 1.Aik. 28:5). Jokainen, joka oli syntynyt israelilaiseen perheeseen, syntyi samalla myös Israelin seurakunnan jäsenyyteen. Jos joku muukalainen, joka ei ollut syntyjään israelilainen, tahtoi liittyä Israelin seurakuntaan, hänen tuli kääntyä Israelin uskoon ja ympärileikkauttaa miehenpuolensa (2.Moos. 12:43-49). Vaikka Israelin seurakunta oli suuri ja siinä oli 12 sukukuntaa, oli se silti yksi ainoa Israelin seurakunta, jonka tuli palvella Herraa, Israelin Jumalaa ja totella Hänen käskyjänsä (2.Moos. 19). Vanhan liiton Israelin seurakunta oli monta kertaa tottelematon Herran Sanalle, eikä kantanut Hengen hedelmää ja Jumala joutui usein sitä kurittamaan. Kun Messias (Kristus) saapui, Hän joutui sanomaan sen ajan tottelemattomille, että "Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Matt. 21:33-46). Tämä ei tarkoita sitä, niinkuin usein virheellisesti luullaan, että Jumalan valtakunta otetaan pois Israelilta ja annetaan pakanakristikunnalle. Matteuksen evankeliumin vertaus osoittaa selvästi, että Jeshua (Jeesus) osoitti sanansa juutalaisen kansan rappeutuneille ja tottelemattomille hengellisille johtajille, nimittäin fariseuksille, kirjanoppineille ja saddukeuksille, jotka Mooseksen istuimella hallitsivat kansaa (Matt. 21:45; 23:1-7, Ap.t. 4:1-7; 23:8). Näiltä Jumalan valtakunta ja Israelin seurakunnan hallitseminen otettiin pois ja annettiin niille, jotka kantavat Hengen hedelmää (Gal. 5:22, Room. 6:22, Ef. 5:9).

Kenelle sitten Jumalan valtakunta annettiin? Sille piskuiselle laumalle, joka uskoi ja uskoo Jeshua Messiasta (Jeesusta Kristusta) ja tottelee Hänen Sanaansa (Luuk. 12:31-32). Uuden liiton Israelin Jumalan valtakunnan ja seurakunnan hallinta uskottiin 12 Karitsan apostolille, jotka saivat tuomita sitä 12 valtaistuimella (Luuk. 22:28-30). Uuden liiton seurakunta ei myöskään ole irti todellisesta Jumalan Israelista. Paavalin öljypuuvertauksen mukaan Israel on se pyhä öljypuun juuri, jossa on jaloja öljypuun oksia eli israelilaisia messiaanisia uskovia ja oksastamisen kautta mukaan päässeitä epäjalon öljypuun oksia eli pakanauskovia (Room. 11:17-29). Pakanat ovat päässeet näin uskon kautta Messiaaseen Jeshuaan (Jeesukseen) todelliseen uuden liiton Israelin perheeseen (Ef. 2:11-22). Sekä juutalaisuskovat että pakanasyntyiset uskovat ovat kastetut yhdessä Hengessä yhdeksi Messiaan (Kristuksen) ruumiiksi eli uuden liiton seurakunnaksi, jossa Herra itse on päänä (Ef. 1:22-23, Kol. 1:14-18). Tämä on uuden liiton Israel, uuden liiton Jumalan valtakunta ja uuden liiton seurakunta.

Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on yksi (Room. 12:4-5, Ef. 4:1-6, Joh. 17:20-23). Apostolisen alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin luonnollinen tosiasia (Ap.t. 2:37-47, 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla. Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan seurakunnalle (Room. 1:1-7, 1.Kor. 1:1-2, Ef. 1:1, jne.). Kullakin paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim. 3:1-7, Tiit. 1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit, joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja leipää murtamaan (Ap.t. 2:46; 12:12, Room. 16:3-5).

Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten korinttolaisia (1.Kor. 1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes. 2:1-12). Monia antikristuksia oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten uskovien kanssa (1.Joh. 2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki, antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden mukaan vähintään yli 4 000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta, joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä maallisen petovallan kanssa (Ilm. 17).

Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa ennalleen todellisen seurakuntansa yhdeksi laumaksi juuri ennen tulemustaan (Ap.t. 3:19-21, Joh.10:16). Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten (Ef. 5:25-27, Ilm. 19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan (Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii hetken suurella voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa vaikeiden aikojen keskellä (Ilm. 14:14-16, Dan. 12:1-3).

Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen? Jo vuosien ajan on ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet yksilöuskovat ja pienryhmät ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan" kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita. Monilla paikkakunnilla kokoontuu pienryhmiä kodeissa, kuten alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan (1.Kor. 14:26).

Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä pienryhmät tulevat lisääntymään ja lopulta muodostuu kaikista vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi kirkkokunta, vaan Pyhän hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä, toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh. 13:35). Se on samalla mahdollisesti myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki todelliset uskovat joutuvat jättämään lopulta lopun ajassa nousevan maailmankirkon, "porttobaabelin", etteivät joutuisi sen tuomion alle. (Ilm. 18:1-4).

Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu Jumalan tuomion alle (1.Kor. 5:15-17, Ilm. 14:8). Pitäkäämme huoli siitä, että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen) ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä ja pienryhminä vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista seurakuntaa (Ef. 4:11-16).

Keijo Lindeman

Yksi seurakunta Suomessa