[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Raamatun tulkinnan periaatteita

Keijo Lindeman

  • Raamattua tulee tulkita kirjaimellisesti, ellei ole pätevää syytä tulkita vertauskuvallisesti. Kun Raamattu esimerkiksi puhuu Israelista Vanhassa Testamentissa tai Uudessa Testamentissa, se tarkoittaa kirjaimellisesti Israelia eikä jotain muuta, esim. kristillistä kirkkoa. Ilmestyskirjan 7. luvun 144.000 israelilaista ei myöskään ole jonkun uskonnollisen liikkeen ”eliittijoukko”, vaan kirjaimellisesti Israelin sukukunnista uskoon tullut sinetöity joukko lopun ajassa.
  • Raamattua tulee tulkita kokonaisvaltaisesti. Kun tutkitaan jotain asiaa tai sanaa Raamatussa, on tutkittava Mooseksesta Ilmestyskirjaan, jolloin saadaan kokonaisvaltainen oikea tulkinta ja ymmärrys. Pelkästään yhden jakeen tai sanan tulkitseminen on tuonut monia vääriä tulkintoja ja harhaoppeja maailmaan.
  • Raamatun jakeita ja tekstejä on tulkittava asiayhteydessään. Jos jae tai asia revitään irti asiayhteydestään, se aiheuttaa usein hyvin helposti virhetulkintoja ja jopa harhaoppeja.
  • Jumala ei ole ristiriidassa itsensä kanssa eikä Raamattu ole ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatun oikea tulkinta edellyttää sitä, että kirjoitukset ovat sopusoinnussa keskenään. Silloin tulkintamme on oikea. Tässä tulee ottaa myös mahdolliset käännösvirheet huomioon.
  • Raamattu, myös Uusi testamentti, on annettu Israelin kansalle ja israelilaisen kulttuurin olosuhteissa. Siksi Raamatun oikea tulkinta edellyttää israelilaista näkökulmaa ja ymmärrystä. 

Monia muitakin Raamatun tulkinnan periaatteita on olemassa ja ne ovat hyvin tarpeellisia tutkijoille, jotka haluavat perehtyä Kirjoituksiin ja ymmärtää niitä oikein heprealaisilta juurilta käsin.

Raamatun tulkinnan periaatteita