[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

HENGELLINEN SIONISMI

Jeshua Nasaretilainen:
"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo"
(Mark.9:23).

Benyamin Ze'ev (Theodor Herzl):
"Jos te haluatte sitä, se ei ole mikään unelma".

Shaul (Paavali) Tarsolainen:
"Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista

ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille

maailmanaikojen loppukausi on tullut"
(1Kor 10:11).

ISRAELIN RAKENTAMISEN KOLME VAIHETTA

Sielullinen (henkinen , Hes 37:1-6)

Ruumiillinen (näkyvä, Hes 37: 7,8)

Hengellinen (elävä, Hes 37:9-14)

Israelin ennalleen asettaminen alkoi henkisellä rakentamisella. Vuosina 1863 ja 1870 alkoivat ilmestyä ensimmäiset hepreankieliset sanomalehdet. Tämä oli pohjana kansankokoamiseksi omaan maahansa. Vuonna 1897 järjestettiin ensimmäinen sionistikongressi ja perustettiin TheodorHerzl´in johdolla Maailman Sionistijärjestö Baselissa, Sveitsissä. Tälle liikkeelle asetettiin kaksi päämäärää:

     - Juutalaisten paluu kotimaahansa, Israelin maahan ja juutalaisten kansallisen elämän uudelleen elvyttäminen        sen maaperällä, ja

     - tunnustetun, lailla turvatun olinpaikan saaminen juutalaisille heidän historiallisessa (alkuperäisessä)        kotimaassaan.

Hepreankieli elvytettiin Eliezer Ben-Jehudan, David Jellininja Nissim Beharin johdolla. Vuonna 1892 he yhteisessä kokouksessa päättivät ne hepreankieliset termit, joita tuli käyttää matematiikassa ja luonnontieteessä ja laativat yhtenäisen opetussuunnitelman kouluille. Ensimmäisen lehden perustamisesta n. 40 vuoden kuluttua hepreasta tuli jishuvin, eli Pyhässä maassa asuvien juutalaisten pääkieli.

11. 12. 1917 brittikenraali Allenby saapui Jerusalemiin ja lopetti neljä vuosisataa kestäneen ottomaanivallan Pyhässä maassa. Ison-Britannian mandaatti kesti vv. 1922-1948. Toisen maailmansodan aikana (1939-1945) maailman 16 miljoonasta juutalaisesta noin kuusi miljoonaa (n. 1/3) menehtyi. Toukokuussa 1941 Amerikan sionistien konferenssissa vaadittiin juutalaisvaltion luomista Palestiinaan. Vasta vuoden 1942 lopulla jishuv tuli täysin tietoiseksi kansallissosialistien suorittamasta joukkomurhasta. Se omistautui kansalliseen pelastusoperaatioon vastassaan Ison-Britannian ja muiden liittoutuneiden välinpitämättömyys ja jopa jarrutuspolitiikka. Toisen maailmansodan loppuessa britit käännyttivät pois n. 100 000 kansallissosialistien tuholta säästynyttä juutalaista, jotka etsivät turvapaikkaa Palestiinasta. Silloin jishuv asetti itselleen kaksi päätavoitetta:

     - Se päätti tuoda juutalaispakolaiset maahan ja

     - saada maan vapaaksi Ison-Britannian hallinnasta,

       jotta voitaisiin saavuttaa itsenäisyys juutalaisten

       kotimaassa.

Toukokuun 14 päivänä 1948 tuli Israelin ruumiillinen (näkyvä) rakentamisen vaihe. Valtio itsenäistyi silloin. Luut olivat lähentyneet toisiaan, jänteet ja liha kasvoi luiden päälle ja niiden päälle vetäytyi nahka, mutta vielä "henkeä niissä ei ollut" (Hes 37:7,8). Välittömästi itsenäistymisen jälkeen ympärillä olevat arabimaat hyökkäsivät Israeliin. Kahden viikon taistelun jälkeen arabit ja englantilaiset saivat Jerusalemin juutalaisen kaupunginosan haltuunsa. Kuitenkin, huolimatta siitä, että USA esti aseitten tuonnin ja Englanti auttoi arabeja, oli Israel ja sen 700 000 pakolaista kestänyt seitsemän arabivaltion hyökkäyksen, vaikka näissä oli yhteensä 30 miljoonaa ihmistä. Pieni Daavid voitti suuren Goljatin - seitsemän kansaa - (5 Moos 7:1; Jes 3:10) se oli Jumalan ihmetyö! Israelista oli tullut itsenäinen valtio, mutta vielä siinä ei ole henkeä.

Israelin rakentamisen kolmas, hengellinen vaihe tulee vasta kun he ottavat vastaan Messiaansa, Jeshua Nasaretilaisen. Jumala tulee vuodattamaan heidän päälleen armon ja rukouksen Hengen ja he katsovat Häneen, Jeshuaan, jonka he ovat lävistäneet (Ps. 22:17 suom. käännösvirhe, vrt Joh. 19:37 jossa oikein käännettynä; Sak. 12:10; Ilm. 1:7). "He huutavat avuksi Minun nimeäni, ja Minä vastaan heille. Minä sanon: 'Se on Minun kansani', ja se sanoo: 'יהוה אלהי JHWH, minun Jumalani'" (Sak. 13:9; Ilm. 3:12). Senjälkeen Jeshua tulee Öljymäelle ja siitä lähtien "JHWH on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä JHWH on oleva yksi ja Hänen nimensä yksi" (Sak. 14:4,9). Silloin Israelista tulee siunauksen ja pelastuksen keskus koko maailmalle. Messias, Jeshua Nasaretilainen hallitsee Jerusalemista koko maailmaa.

YHTEYS - UNIVERSAALINEN VAI PAIKALLISSEURAKUNTA?

Jumalan seurakunnassa on tullut ajankohtaiseksi kysymys yhteydestä, jääkö se ainoastaan universaaliselle tasolle vai onko näkyvämpi yhteys mahdollinen.

Universaalisen seurakunnan aate on kehittynyt maailmassa, jossa uskovat ovat hajallaan eri kirkkokunnissa ja heillä on vain vähän keskinäisiä yhteyksiä esimerkiksi järjestämällä yhteisiä aktioita ja yhteiskristillisiä kokoontumisia. Hekään eivät pyri kiinteämpään yhteyteen vaan jäävät odottamaan, että Messias tullessaan noutamaan omansa yhdistää heidät ja taivaassa he ovat täydellisesti yhtä.

Alussa isot seurakunnat, kuten esimerkiksi Jerusalemin seurakunta oli yksi, vaikka kokoonnuttiin useissa kodeissa. Seurakunnan synnyttyä yli sataan vuoteen uskovat eivät rakentaneet ainuttakaan rakennusta, joka olisi ollut tarkoitettu vain kokoontumista varten. Ensimmäinen tunnettu kirkkorakennus on rakennettu noin vuonna 160. Ne uskovat, jotka pyrkivät täydellisempään yhteyteen pohjaavat ajatuksensa siihen alkuseurakunnan aikaiseen käytäntöön, että kullakin paikkakunnalla oli ainoastaan yksi seurakunta. Tällaiset ajatukset edelliseen ryhmään kuuluvat torjuvat ja pyrkivät sulautumaan omaan kirkkokuntaansa entistä syvemmin. Jeshua kuitenkin rukoili, että uskovilla olisi sellainen yhteys, että se näkyisi. Se edellyttää kirkkokunnista lähtöä ja liittymistä omalla paikkakunnalla olevien vapaiden uskovien yhteyteen.

Seurakunnan ennalleen asettamisen yhteydessä tulee myös polttavaksi kysymys: Onko jokaiselle 'hengelliselle juutalaiselle', joka todella haluaa olla sellainen, asetettava ehdoksi, että hän tottelee 'hengellistä alijaa', eli muuttaa kirkkokunnastaan paikallisseurakuntaan rakentamaan sitä vai voiko hän jäädä kirkkokuntaansa? Useat pitävät jopa hyveenä kirkkokuntaan kuulumista, he olettavat voivansa siten rakentaa Messiaan ruumista. Seurakunnan ennalleen asettamisesta puhumista ja sen mukaan toimimista he pitävät vain jonkinlaisena oikkuna tiellä oikeaan yhteyteen. Monet uskovat ovat luopuneet 'ensimmäisestä rakkaudestaan' (Ilm. 2:4) voidakseen jäädä kirkkokuntaansa. Uskoon tullessaan he ovat olleet palavia uskossaan ja rakastaneet Jeshuaa. He ovat saaneet nähdä ihmeitä ja voimallisia tekoja joita Jeshuan Henki (Apt 16:7) heidän kauttaan teki. Ajanmittaan on kuitenkin alkanut kylmeneminen ja usein tällaisista saadaan huomata, etteivät he enää edusta Jeshuaa vaan sitä kirkkokuntaa johon kuuluvat. He ovat 'hyljänneet ensimmäisen rakkautensa', ihmeet ja merkit heidän elämästään vähenevät ja lopulta on jäljellä vain 'penseä' (Ilm. 3:16) opillinen uskonnollisuus. Jeshuan varoittavat sanat kuuluvat heille: "Ei jokainen, joka sanoo Minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo Minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me Sinun nimesi kautta ennustaneet ja Sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja Sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin Minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois Minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Se seikka, että uskovien kehitys kirkkokunnissa on mennyt yhä maailmallisemmaksi, pitäisi hälyyttää heitä ajattelemaan. Nyt on tultu aikaan, että todella hengellisenä voi säilyä vain Raamatullisessa uskovien yhteydessä ja siksi paluu ennalleen asetettuun seurakuntaan on välttämätön. Seurakunnan palatessa alkuperäiseen tilaan tapahtuu hengellinen uudistuminen joka johtaa myös alkuperäisten merkkien ihmeiden ilmenemiseen julistuksen yhteydessä, koska julistetaan Sanaa, jonka Herra vahvistaa (Mark. 16:20).

HENGELLINEN SIONISMI

Sionismi on juutalaisten kansallinen vapautusliike, jonka päämääränä on juutalainen kansallisvaltio. Valtio jolla on turvalliset rajat. Sionismi on liike joka haluaa vahvistaa juutalaisten muuttoa Israeliin, vapaaehtoista muuttoa. Sionismi ei ole kapitalistinen, ei uuskolonialistinen eikä imperialistinen liike, eikä se pyri muodostamaan Suur-Israelia, joka ulottuisi Välimereltä Eufratille ja Hiddekelille (nyk. Tigris). Hengellinen sionismi on uskovien 'vapautusliike', jonka päämääränä on ennalleen asetettu seurakunta. Se haluaa johdattaa uskovat ulos kirkkokunnista. Tarkoituksena ei ole perustaa uutta kirkkokuntaa. Tarkoituksena ei ole myöskään kerätä omaisuutta. Seurakunnan ei tarvitse keskittyä varojen keräämiseen, koska sillä ei tule olemaan kiinteistöjä eikä palkattua virkamiehistöä eikä muunkaanlaista palkattua henkilökuntaa. Seurakunnassa vastuunalaisina toimivat Jumalan Hengen asettamat apostolit, profeetat, evankelistat sekä paimenet ja opettajat (Ef. 4:11) eivät pidä "jumalisuutta keinona voiton saamiseen" vaan tavoittelevat "vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta" (1 Tim. 6:5,11) "tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Messiaan ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Messiaan täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaiken tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Messias, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on" (Ef. 4:12-16). Jeshua sanoi sen olevan 'piskuinen lauma' (Luuk. 12:32), joten siitä ei koskaan tule suurta joukkoa. Vastustajan joukkoa Raamattu nimittää nimellä 'suuri Baabel' (Ilm. 18:2) ja valitettavasti suurin osa kristikuntaa päätyy sen helmaan. Vasta Rauhan Valtakunnassa Messiaan hallitessa maallinen Israel saa Raamatussa sille luvat rajat. 'Pieni lauma' Messiaan Jeshuan Nasaretilaisen johdolla hallitsee silloin Suur-Israelia ja koko maailmaa.  

Hengellisesti toteutetussa sionismissa on alkuseurakunnan uudelleen muodostuminen alkanut. Sionismi on periaate, jolla sitä hengellisesti soveltamalla tullaan tehokkaasti saavuttamaan ennalleen asettaminen. Jos ennalleen asetettu apostolinen paikallisseurakunta aikoo olla hengellisen elämän oikea keskuspaikka, on elintärkeätä, että uskovat osaavat ja haluavat elää keskinäisessä vuorovaikutuksessa sen pienen joukon kanssa, jotka lopunajalla kehoituksen kuultuaan tai vainon johdosta lähtevät Baabelista eli kirkkokunnista, heidän jotka muodostavat aidon 'hengellisen sionistisen' muuttoliikkeen.  

Kun osa heprealaisista (leeviläiset, Juudan sukukunta ja puolet benjaminilaisista) kaksi ja puoli vuosituhatta sitten palasi Baabelin vankeudesta, juuri Jumala kosketti heitä ja herätti heidän sisimmässään halun, joka sai heissä aikaan halun palata Jerusalemiin. Merkillisellä tavalla tämä on meidän aikana myös tapahtunut Israelille. Sionistinen liike on ollut Jumalan työkalu juutalaisten 'kalastamisessa' kotiin omaan maahansa. Sionismi on Jumalan alkuunpanema liike. Myös 'hengellisen Israelin' Jumala vapauttaa Baabelin vankeudesta - kirkkokunnista. Hän haluaa heitäkin koskettaa ja herättää heidän sisimmässään ajatuksia, jotka saavat heissä aikaan halun palata alkuperäiseen.  

Vanha juutalaisen pääsiäistervehdys: "Ensi vuonna Jerusalemissa" on esikuvallinen myös 'hengellisille juutalaisille', heille, jotka kaipaavat alkuperäistä seurakuntamuotoa, jonka esikuvana Jerusalem on (Ps. 87. luku). Se sisältää toivon, että seurakunta tulisi entiselleen kuten se alussa oli. Koko kirkkohistorian ajan on ollut uskovia, jotka ovat tätä kaivanneet.  

Vanhoista ajoista alkaen juutalaisten uskoon on kuulunut rukouksia, joissa toivotaan Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamista sekä hajonneen kansan kokoamista. Kuitenkin vain harvat varhaisista juutalaisista ajattelijoista antoivat tälle ajatukselle konkreettisen muodon. Näitä poikkeuksia olivat Jehuda ha-Levi (1075 - 1141) ja Isak Luria (1543 - 1572). Eräs, ehkä merkittävin sionismin edelläkävijä on prahalainen rabbi Löw eli Maharal (kuoli 1609). Hän katsoi, ettei yhdenkään kansakunnan tulisi elää toisen alaisuudessa; juutalaisten asema hajaannuksessa oli siis epänormaali. Heillä oli siksi oikeus mielessään ennakoida messiaanista vapautusta, mutta he eivät saaneet yrittää paluuta oma-aloitteisesti kotimaahansa.  

Vilnalainen Elija Gaon oli hasidismin vastustaja, erittäin oppinut ja poikkeuksellisen arvostettu. Kritikoidessaan hasidismia, hänen lähtökohtana oli se, että hasidismi asetti sisäänpäin suuntautuvan mystisen kokemuksen perinteisen kirjallisuuden opiskelun edelle ja antoi näin keskeisen roolin hillittömälle subjektivismille. Hän itse oli kurinalainen ja maltillinen perinteisen kirjallisuuden tutkija ja kirjoitti kommentaareja mm. Raamattuun, Mishnaan ja molempiin Talmudeihin. Elija Gaon'in (1720 - 1797) opetuslapset matkustivat kolmena suurena ryhmänä Palestiinaan vuosina 1808 - 1809 ja perustivat uuden juutalaisen yhdyskunnan Safediin. He lähettivät Eurooppaan sananviejiään, jotka kehoittivat muita juutalaisia seuraamaan esimerkkiä. Seitsemässä vuodessa Safediin muuttaneiden määrä nousi 200:sta 700:aan. 

Varhaissionistisiin ajattelijoihin voi lukea rabit Zvi Kalischer (1795 - 1874) ja Jehuda Alkalai. Kumpikin hylkäsi sen perinteisen juutalaisuuden ajatuksen, että pelastus olisi puhtaasti jumalallinen asia. He katsoivat, että ihminen saattoi jouduttaa pelastuksen saapumista. Vertaa Pietarin sanoja: "...teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän (יום-יהוה JHWH:n päivä) tulemista..." (2 Piet. 3:12).  

Juutalaiset ovat olleet ihmeen haluttomia palaamaan omaan maahansa. Monet heistä ovat mielummin pitäneet isänmaanaan sitä maata jossa asuvat. Useimmat 'hengelliset juutalaiset' ovat myös niin mielistyneet kirkkokuntiinsa (joiden kehto on Roomassa), että he mielummin pysyvät niissä kuin tulevat todelliseen näkyvään yhteyteen. Jo Moses Hess osoitti kirjassaan "Rooma ja Jerusalem" (1862) yksilöllisen sulautumisen mahdottomuuden ja ryhtyi kansallisen vapauttamisen puolestapuhujaksi. Hänen mielestään Palestiinaan piti perustaa juutalainen valtio, jossa olisi mahdollista saada aikaan kansan uskonnollinen ja henkinen elpyminen. Hän oli ensimmäinen, joka selvästi ymmärsi, että rasistinen antisemitismi tulisi olemaan este emansipaatiolle eli alistetusta asemasta vapauttamiselle - tai niiden assimilaatiolle eli sulautumiselle, jotka sitä pitivät parempana. Myöskään todellinen 'hengellinen juutalainen' ei voi sulautua kirkkokuntiin. Lopunajalla he kokoontuvat alkuperäisen apostolisen seurankunnan mallin mukaiseen seurakuntaan ja siten saadaan uskovissa aikaan paluu maailmallistuneesta uskonnollisuudesta 'ensimmäiseen rakkauteen' Jeshuaa kohtaa - paluu Roomasta Jerusalemiin - paluu Iisebelin, porton helmasta puhtaaseen alkuperäiseen jumalanpalvelukseen. Muiden varhaissionistien tavoin Moses Hess kirjoitti liian aikaisin ja hänet jätettiin aikanaan täydellisesti ilman huomiota ja samoin on käynyt niille, jotka ovat aikaisemmin puhuneet 'hengellisten juutalaisten' paluusta alkuperäiseen. Jumalan tahto tulee kuitenkin tapahtumaan ihmisten välinpitämättömyydestä huolimatta.  

Venäjän pogromit varsinkin vuodesta 1881 alkaen nopeuttivat kehitystä. Alettiin yleisesti ymmärtää, ettei juutalaisilla ainakaan Venäjällä ollut suuria toiveita saavuttaa kansalaisoikeuksia. Maastamuutto näytti ainoalta ratkaisulta, ja sellainen myös käynnistyi, lähinnä länteen päin. Vuonna 1882 sionistiset aktivistit Venäjällä muodostivat kattojärjestön nimeltään Hibbat Tsion eli Rakkaus Siioniin. Sen ensimmäinen ryhmä ns. בילו BILU (neljän ensimmäisen sanan hepreankieliset alkukonsonantit jakeesta Jes. 2:5) muutti samana vuonna maasta ja perusti Rishon le-Tsion-nimisen siirtokunnan Palestiinaan. Romanian juutalaiset perustivat Galileaan Rosh Pina- siirtokunnan myöskin samana vuonna. Seuraavina vuosina syntyi monia uusia siirtokuntia. Vuonna 1882 lääkäri Leo Pinsker (1821 - 1891) korosti kirjoituksessaan "Autoemancipation" Juudan kansan oikeutta ja velvollisuutta alkaa kansallinen ryhdistäytyminen ja heidän täytyi itse vapauttaa itsensä. Hän oli aikaisemmin toiminut mukautumisen puolesta, mutta nyt hän oli luopunut kaikista sellaisista ajatuksista. Hän oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että juutalaisen oli mahdotonta sekaantua muihin kansoihin. Ainoa keino olisi juutalaisen valtion perustaminen Palestiinaan. 'Hengellistenkin juutalaisten' on ryhdistäydyttävä. Hekään eivät voi pidempään mukautua tähän kirkkokuntien sekoitukseen - Baabeliin. He eivät voi koko sydämisesti edustaa jotain määrättyä kirkkokuntaa. Heillekin ainoa mahdollisuus on palata alkuperäiseen.  

Sionismi-termi on peräisin Nathan Birnbaumilta (1864 - 1937) . Modernin sionismin perustaja oli kuitenkin Theodor Herzl (1860 -1904), ja sen perustus laskettiin hänen julkaistessaan kirjansa "Juutalaisten valtio" vuonna 1896. Tässä vaiheessa assimiloituneiden vanhempiensa kasvattama Herzl ei tuntenut lainkaan edelläkäviöitään Hessiä ja Pinskeriä. Pian hän kuitenkin joutui yhteyteen Hibbat Tsion-järjestön kanssa. Paroni de Rothshild, joka 1800-luvun puolivälissä oli aloittanut juutalaisia asutuksia varten tehtyjen maaostojen rahoituksen ja paroni de Hirsch pitivät hänen suunnitelmiansa mielettöminä eivätkä halunneet tukea niitä.  

Herzl´in juutalaisvaltiota käsittelevästä kirjasta tuli sionismin klassinen kirjoitus. Se ei suinkaan saanut osakseen ainoastaan innostusta. Sekä ortodoksi- että liberaalijuutalaisten keskuudessa hänen poliittinen sionisminsa herätti pelkoa ja katkeruutta. Vaikkakin he olivat myötämielisiä sille ajatukselle, että juutalaiset palaisivat kotimaahansa, pelättiin Herzl´in poliittisten julistusten aiheuttavan sen, että Palestiina suljettaisiin kaikilta juutalaisilta. Kaikesta vastustuksesta huolimatta Herzl´in linja osoittautui voittajaksi. Hänen sanomansa vetosi Juudan kansan sielussa oleviin syvimpiin tunteisiin ja voimakkaaseen ikävään. 'Hengellinen sionismi' tulee herättämään uskonnollisissa piireissä vastustavia tunteita ja jopa toimia. Kristittyjen universaalille yhteydelle saatetaan olla myötämielisiä, mutta kaikkea käytännön ykseyttä ja näkyvää halutaan karttaa. Mutta todellinen yhteys tulee voittamaan. Sellaisen yhteyden löytyminen tulee uskoville antamaan tyydytyksen hengen syvimpiin kaipauksiin ja siihen voimakkaaseen ikävään, jota on koettu Jeshuan ruumiin hajallaan olon takia (Ef 5:30).  

Alussa Herzl oli panostanut kansainvälisen tunnustuksen saamiseksi organisaatiolle ja sen suunnitelmille. Kun tämä ei onnistunut, alettiin suuntautua muihin kysymyksiin. Sionistiseen liikkeeseen syntyi nopeasti eri ryhmittymiä. Vuoden 1903 kongressissa keskusteltiin kiivaasti Ison-Britannian ehdotuksesta perustaa juutalainen kansalliskoti Itä-Afrikkaan Ugandaan. Herzl oli valmis hyväksymään tämän väliaikaisratkaisuna, sillä Itä-Euroopan juutalaisten asema oli tullut sietämättömäksi ja johonkin ratkaisuun oli päästävä. Runsaslukuinen itäeurooppalainen ryhmä kuitenkin vastusti päättäväisesti kaikkia vaihtoehtoja Palestiinalle. Tämä oli sionistien maailmanjärjestön Chaim Weizmannin (1874 - 1952) diplomaattisten ponnistelujen ansiota. Weizmannista tuli sittemmin juutalaisvaltion ensimmäinen presidentti (1948 - 52).  

ארץ ישראל - Israelin maa ja jopa Jerusalem on vihdoin juutalaisten. Heidän toiveensa on toteutunut. Samaan aikaan Jumala yhdistää 'hengellistä Israelia'. Jumala on alkanut näkyvällä tavalla vastaamaan Jeshuan rukoukseen, että uskovat olisivat yhtä. Jumalan kansa alkaa palata kirkkokuntien vankeudesta alkuperäiseen seurakuntamuotoon. Vielä on kuitenkin valitettavan paljon sellaisia, jotka eivät ole halukkaita lähtemään kirkkokunnistaan, samoin kuin suurin osa hajaannuksessa olevista juutalaisista on haluttomia muuttamaan Israeliin. Jumala lähettää 'kalastajia', jotka 'kalastavat' heitä, ja 'metsästäjiä', jotka ajavat heidät ulos kirkkokunnista (Jer. 16:16; Luuk. 6:22). Todellisia 'hengellisiä juutalaisia' aletaan uskonnollisten ihmisten taholta vainoamaan ja samoin antisemitistiset voimat kaikkialla maailmassa tulevat vainoamaan, tappamaan ja karkoittamaan juutalaisia.  

Sionismin vastustajat sanoivat Israelin valtion perustamista toivottomaksi, samoin nyt suhtaudutaan seurakunnan ennalleen asettamiseen. Kuitenkin vuonna 1948 Israelin valtio oli todellisuutta ja samoin myös ennalleen asetettu seurakunta on todellisuutta ennenkuin Jeshua tulee tempaamaan omansa. Taivas pidättää Häntä niin kauan, että tämäkin asia on kohdalleen asetettu.  

Maailman sionistijärjestö on yhdyssiteenä Israelissa olevien ja maanpakolaisuudessa (גלות) olevien juutalaisten välillä. Myös ennalleen asettajien on pidettävä yhteyttä kaikkien Jumalan Hengestä syntyneiden välillä. Ne, jotka jo ovat asettuneet 'luvattuun maahan' ja ne, jotka vielä ovat 'synnyinmaissaan' eli kirkkokunnissaan ovat syntymänsä perusteella 'juutalaisia', he ovat veljiä ja sisaria keskenään. Juutalaisilla on yhteys keskenään Maailman sionistijärjestön välityksellä ja samoin pitää olla yhteys myös 'hengellisten juutalaisten' kesken.  

Kysymyksessä ei ole jonkun yksityisen ihmisen asia, eikä se ole uusi kirkkokunta jolla on joku profeetta tai muu henkilö, jota voidaan esittää perustajaksi. Uskovat yhdessä tulevat sen muodostamaan omilla paikkakunnillaan. Näyttää siltä, että nuoremmat uskovat ovat halukkaimpia astumaan ennalleen asettamisen tielle, koska he eivät vielä ole ehtineet niin kiintyä kirkkokuntiinsa ja heissä vielä palaa ensimmäinen rakkaus Jeshuaan. Ne uskovat, jotka kaipaavat alkuseurakunnan uskoa ja voimaa tulevat saamaan sen ennalleen asetetussa seurakunnassa. Tämän saavuttamiseksi heidän tulee olla kuin 'tabula rasa' (puhdas taulu). Ajatukset on puhdistettava vanhoista kirkkokuntien opeista, jotka eivät ole Raamatun opetuksen mukaisia. Jotka tuntevat olevansa 'hengellisesti köyhiä' (Mt 5:3) ja haluavat kokea todellista toimivaa uskoa, lähtevät ensin, koska he ovat varmoja, että näin menetellen heidän hengellinen elämänsä paranee. 

Ennalleen asettajat tulevat kohtaamaan paljon vastaväitteitä, koska monetkaan vanhat vangit eivät mielellään lähde vankilasta. Mutta tutkikoon jokainen vastaanväittäjä Jumalan Sanasta väittämiensä oikeutusta. Jokainen joka ei halua lähteä mukaan, jääköön paikalleen. Ei ole tarkoitus kiskoa ketään väkivalloin kirkkokunnastaan. Tässäkin asiassa Jumalan Henki tulee toimimaan samoin kuin Aabrahamin palvelijan kohdatessa Rebekan kaivolla. Jumalan Henki oli jo valmistanut Rebekan ja hän oli valmis lähtemään palvelijan mukana Iisakin - joka kuvaa Jeshuaa - vaimoksi.  

Tulee näyttämään siltä, että taistelua olisi käytävä ilkeitä, matalamielisiä ja lyhytnäköisiä 'juutalaisia' vastaan, kuten Jeshuakin sai aikanaan maan päällä kohdata uskonnollisten 'oikeaoppisten' vastustuksen. Mutta meidän on muistettava, ettei meillä "ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" (Ef. 6:12), sillä vihollinen tietää tämän aikakauden päättyvän kaiken ennalleen asettamiseen.  

Lihallistakin Israelia kohdanneet ahdistuksen ja vainon ajat päättyivät aina juhlaan: Farao halusi tuhota juutalaiset Egyptissä, mutta lopputuloksena oli פסח Pesach eli pääsiäinen (2 Moos. 12. luku). Haaman, Hammedatan poika halusi myös hävittää juutalaiset, silloin lopputuloksina oli פורים Puurim-juhla (Est. 9:26-28). Atiokus Epifanes yritti myös samaa, mutta lopputuloksena oli חנכה Hanucha eli Temppelin vihkimisen juhla (esim. Joh. 10:22). Venäjän 'pogromit' synnyttivät sionistisen liikkeen, joka Hitlerin julmien hävitystoimien jälkeen johti יום-העצמאות Jom Ha'atsmautin, Israelin valtion itsenäisyyspäivän, syntymiseen.  

Israelilla on edessään vielä viimeinen suuri ahdistus, mutta sekin on päättyvä juhlaan. Siinä juhlassa Israel ottaa vastaan Messiaan Jeshua Nasaretilaisen ja kruunaa Hänet kuninkaakseen. Jumalan Seurakunnan viimeinen ahdistus, kun kaikki valheveljet kääntyvät sitä vastaan, on päättyvä myös ihanaan juhlaan, kun heidän Ylkänsä, Jeshua Nasaretilainen tulee ja tempaa heidät Karitsan häihin. 

Nyt on hengellisen exoduksen aika. Nyt on aika jokaisen todellisen, Hengestä syntyneen ja Hengessä vaeltavan uskovan lähteä 'luvattuun maahan', ennalleen asetettuun paikallisseurakuntaan, rakentamaan sitä. Jumalan Sanan mukaan kaikki, koko 'hengellinen Israel' on lähtevä kirkkokunnista, niihin ei jää yksikään, jonka sydän on ympärileikattu Hengessä (Hes. 39:28).

ISRAEL - ESIKUVA USKOVIEN YHTEYDESTÄ

Juutalaiset kokivat muutettuaan vasta itsenäistyneeseen maahan samaa jota kokevat myös ne joiden sydämellä on seurakunnan ennalleen asettaminen alkuperäiseen tilaan:

"Kaikki ovat lyöttäytyneet meitä vastaan: kristityt, muhamettilaiset ja pakanat!" Ne jotka rakentavat ennalleen asetettavaa seurakuntaa ovat 'mustalla listalla'. Samoin oli myös Nehemian aikana, vaikka Jumala oli luvannut siunauksen jälleenrakennustyöhön, silloinkin sai jokainen pitää miekkaa toisessa kädessään työskennellessään toisella (Neh. 4:17, suom., 4:11 hepr.).

Ennalleen asettajia vastustetaan samoinkuin Israelin valtion perustajia: "Jumala on luvannut yhdistää kansansa, mutta nämä toimivat omalla voimallansa. Tämä on ehdottomasti väärää, tämä ei ole Herran tahdon tie. Tällä tavoin he eivät voi Israelia rakentaa!" Näin ajattelevat vielä tänäänkin ääriortodoksit juutalaiset. Monet kristityt opettavat, että yhteys saavutetaan vasta ylöstempauksessa, samoin kuin juutalaisillekin sanottiin heidän saavan maan lahjaksi Jumalalta sitten kun Messias saapuu. Näin ei Jumala ole suunnitellut. He ovat saaneet maansa - taistellen. Myös seurakunta asetetaan ennalleen taistellen. Yhteys saavutetaan ennen Jeshuan saapumista tempaamaan seurakuntaa. Apt. 3:21:ssa on ennustus (suom. Raam on käännös virhe, oikea käännös): "Taivaan pitää omistaman Hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta".

Ne, joiden sydämissä on kaipaus, että Jeshuan rukoukseen (Joh. 17:20-23) tulisi vastaus saavat kokea miten heidät halutaan sulauttaa eri kirkkokuntiin. Millään ei sallittaisi täydellistä yhteyttä, joka voidaan saavuttaa vasta ulkopuolella kirkkokuntien. Nekin ryhmät jotka ovat alkaneet paikallisseurakuntaperiaatteella ovat kirkollistuessaan asettuneet vastustamaan ennalleenasettamista. Kaikin tavoin he pyrkivät estämään kirkkokunnistaan lähteviä pääsemästä ennalleen asetettuun paikallisseurakuntaan. Entisessä Neuvostoliitossa oli havaittavissa, että viranomaiset helpommin päästivät lähtemään juutalaisia, joiden päämäärä ei ollut Israel, ja pidättelivät niitä joiden tavoite oli עליה alija. Myös 'hengellisen juutalaisen 'on vaikeampi päästä 'luvattuun maahan' kuin johonkin muuhun 'maahan'. Kirkkokunnasta toiseen muutto useimmissa tapauksissa hyväksytään. Raamattua lukeneelle kristitylle pitäisi kuitenkin olla luonnollista muutto paikallisseurakuntaan. Näyttääkin siltä, että kaikki pimeyden voimat ovat liikkeellä estämässä Jumalan suunnitelmia ja Jeshuan tuloa.

Onko johonkin kirjoitettu, että uskovien yhteys saavutetaan sormeakaan nostamatta? Useamman kerran Jumala on luvannut: "Minä annan teille Israelin maan" (esim 1 Moos. 17:8; 4 Moos. 14:30), mutta kun aika on tullut Hän sanoo: "Menkää ja ottakaa omaksenne se maa" (5 Moos. 1:8). Heidänkin piti ankarasti taistella saadakseen mitä luvattu oli. Koko sen ajan jonka Jumalan seurakunta on ollut hajoitettuna kirkkokuntiin on 'luvattu maa' ollut heidän, kuten Palestiinakin oli juutalaisten maa vaikka he ovat olleet karkoitettuina kaikkien kansojen sekaan. Nyt puhutaan kummassakin tapauksessa takaisin paluusta, viemisestä takaisin, jälleenrakentamisesta. Mihinkään ei ole kirjoitettu etteikö näiden saavuttamiseksi pitäisi nähdä vaivaa.

Vielä Jumalan seurakunta on autioitunut, hoitamaton ja syvässä alennustilassa kuten oli Palestiinakin, kunnes juutalaiset alkoivat palata sinne ja rakentaa sitä. Hiellä ja vaivalla he saattoivat sen viljelyskuntoon. Monet pilkkasivat heitä: "Tämäkö on se maa joka vuotaa maitoa ja mettä?" (2 Moos. 3:8; 13:5; 33:3). Samoin on Jumalan seurakunta nyt, mutta Herran avulla siitä tulee viljelyskelpoinen maa 'joka vuotaa maitoa ja mettä' (1 Kor. 3:9). Kun israelilaiset seisoivat faaraon joukkojen ja punaisen meren välissä näytti kaikki toivottomalta. Mutta Jumala käyttää juuri toivottoman näköisiä tilanteita voimansa osoittamiseen. Miksi kristityt eivät huomaa tätä? Ovatko he kaikki niin sokaistuneita? Nyt kristittyjen on 'ostettava silmävoidetta' (Ilm. 3:18) nähdäkseen mikä on Jumalan tahto. Jumalan lupaukset kuuluvat niille, jotka tekevät Hänen tahtonsa (Matt. 7:21; Luuk. 6:46; Joh. 9:31; Jaak. 1:22).

Nyt on lopunaika. Seurakunta tullaan koettelemaan ja todelliset 'juutalaiset' tullaan eroittelemaan akanoista. "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. Katso, Minä tulen pian, ja Minun palkkani on Minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan" (Ilm. 22:11,12). Nykyiset tapahtumat ovat lopun alkua. Tuli on kuuma, ja sen tarkoituksena on puhdistus. "Minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi Minua nimeäni, ja Minä vastaan heille" (Sak. 13:9). Tällainen on tämän ahdistuksen, tämän tulikoetuksen tarkoitus. Jumala ei ole hyljännyt seurakuntaansa, maalistuminen ja paatuminen on kohdannut sitä vain määräajaksi. "Israelin heimo (samoin kuin Jumalan seurakuntakin) joutui pakkosiirtolaisuuteen syntivelkansa tähden, koska he olivat olleet Minulle uskottomat (harjoittivat haureutta, yhtyivät maailman kanssa), ja Minä kätkin heiltä kasvoni, ja Minä annoin heidät vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni. Sentähden, näin sanoo Herra: 'Nyt Minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen Pyhän nimeni puolesta. Kun Minä tuon heidät takaisin kansojen seasta (uskovat kirkkokunnista) ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin Minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisan pakanakansojen silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että Minä, יהוה JHWH, olen heidän Jumalansa, kun Minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa (uskovat ennalleen asetettuun paikallisseurakuntaan) enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä Minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä Minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo אדני יהוה Herra JHWH" (Hes. 39:23-29).

Ennalleen asetetun seurakunnan syntyminen näyttää ihmissilmin katsoen hyvin vaikealta. Kuitenkin, Raamatun mukaan, sillä on vahvempi perustus kuin millään muilla ns. seurakunnilla. Aluksi kaikki on sekasortoisessa tilassa ja mikään ei näytä toimivan. Omasta puolestamme emme kuitenkin epäile seurakunnan tulevaisuutta, onhan se Raamatun periaatteen mukainen ja vastaus Jeshuan rukoukseen: " ...että he kaikki yhtä olisivat, ...niin että maailma uskoisi, ...ja ...ymmärtäisi, että Sinä olet Minut lähettänyt" (Joh. 17:18ss.). Koko kirkkohistorian ajan on ollut pieni joukko 'ulkopuolella leirin' eli kirkkokuntien (Hepr. 13:13) ja lopun ajalla he muodostavat apostolisen alkuseuran mallin mukaisen seurakunnan. Yhä useammat Raamatun ennustukset tulevat ajankohtaisiksi seurakunnan muodostuessa ja vahvistuessa lähemmäksi alkuperäistä seurakuntaa. Nyt Laodikean seurakuntajakson (Ilm 3:14ss.) lopulla on monella herännyt kaipuu kokea kuolleen uskonnollisuuden sijasta elävää, toimivaa uskoa. Tämä kaipaus synnyttää uhrautuvaisuutta ja uutteruutta ja rakkautta ennalleen asettamiseen. Se valaa uskoa tulevaisuuteen ja kykyyn voittaa suurimmatkin vastukset. Tällaisille uskoville ennalleen asetettu seurakunta on ainoa mahdollisuus, kuolleella uskonnollisuudella ei ole heille mitään annettavaa. Heillä on todella kysymyksessä elämä ja kuolema. Halutessaan panna kaikkensa alttiiksi he tulevat kokemaan valtavaa vastustusta. Kirkkokunnat seisovat heitä vastaan kuin Goljat Daavidin edessä. He saavat kokea kaikenlaista vastustusta: heitä parjataan, heistä levitetään kaikenlaisia valheellisia huhuja ja heidät pyritään leimaamaan haihattelijoiksi. Tämä kaikki kuuluu seurakunnan ennalleen asettamisen synnytystuskiin ja lopullinen tulos tulee olemaan täysin Jumalan Raamatussa ilmaisevan suunnitelman mukainen.  

Jotkut uskonnolliset piirit asennoituvat ennalleen asettamiseen puolueettomasti, mutta sydämessään hekään eivät toivo 'hengellisille juutalaisille' voittoa. Monien ns. seurakuntien johtajat ja työntekijät suorastaan peloittelevat ja pakoittavat kirkkokuntiensa jäseniä karttamaan ennalleen asettajia, koska he muka valmistelevat seurakuntien hajoittamista. Mutta eihän sellaista voi hajoittaa jota ei ole olemassakaan. Kirkkokunta ei ole seurakunta. Kirkkokuntien kohtalo on sidottu Baabelin (kreik. Babylonian) kohtaloon (Ilm 18. luku) ja ennalleen asettajat eivät voi siihen vaikuttaa. Heidän tehtävänään on ainoastaan kuuluttaa Jumalan kehoitusta niihin kuuluville uskoville: "Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani..." (Ilm. 18:4ss.). Pieni on se pioneerien joukko, joka tulee työn tekemään, se muistuttaa Gideonin urotyötä kolmella sadalla miehellä (Tuom. 7. luku). Jos ottaa huomioon kirkkokuntien johtajien ja työntekijöiden opillisen ja teologisen aseistuksen ja taitavuuden niitä käyttää, voisi luulla, että ennalleen asettajia kaatuisi joukoittain. Niin ei kuitenkaan tule käymään. 'Hengelliset juutalaiset' tulevat voittamaan ja sen voi selittää vai suureksi Jumalan ihmeeksi. Messias Jeshua Nasaretilainen on kansansa apuna eikä salli vihollisen sitä voittaa.  

Seurakunnan muodostuessa monet liittyvät siihen teeskennellen samoin kuin Israelin valtion muodostuessa englantilaiset sotilaat lähtivät maasta, mutta tulivat arabeiksi naamioituneina Transjordanian (nyk. Jordania) kautta uudelleen maahan. "...niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on" (Dan. 11:32-35). Johdattamalla teeskentelijöitä seurakuntaan vihollinen aikoo madaltaa seurakunnan hengellisen tason ajakseen sen samalle luopumuksen tielle jolle alkuseurakunta apostolien kuoltua 'kirkkoisien' johdossa joutui. Seurakunta tullaan koettelemaan, se seulotaan ja puhdistetaan lopunajaksi ja kaikki valheveljet tulevat paljastumaan.

 

 

 

Moshe Zew

 

Hengellinen sionismi