[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Parantaako Jumala kaikki sairaat?

Keijo Lindeman

"... koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se vaan myös me, joilla on hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta" (Room. 8:21-23).

Useissa Raamatun teksteissä kerrotaan kuinka kaikki sairaat paranivat Jeshuan maapäällisen toiminnan aikana tai apostolisen alkuseurakunnan toiminnan aikana (Matt. 8:16-17, 12:15; Luuk. 4:40; Ap.t. 5:11-16). Tarkasteltaessa jumalallista paranemista usein viitataan myös Psalmin tekstiin: "...hän joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi" (Ps.103:3).

Näiden tekstien perusteella usein jotkut yksilöuskovat tai uskovien ryhmät ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että kun kerran olemme armosta pelastettuja ja olemme saaneet syntimme anteeksi Messiaan sovintoveren ansioista ja koska olemme Hänen haavainsa kautta parannetut, niin meille uuden liiton uskoville kuuluu automaattisesti syntien anteeksisaamisen ohella aina myös terveys (Jes. 53:5; 1.Piet. 2:24). Tätä tulkintaa saatetaan viedä vielä pidemmälle ja selittää, että jos joku ei parane esim. rukouksen kautta, on vika rukoilijassa tai seurakunnassa tai uskovassa, jonka puolesta rukoillaan. Tällä tulkinnalla valitettavasti on monta kertaa laskettu vastoin Raamatun kokonaisvaltaista opetusta kärsivän ja sairastavan uskovan ylle vielä ylimääräinen tuska ja taakka sairauden kärsimyksen lisäksi.

Kuinka sitten on, parantaako Jumala kaikki sairaat, kuten Hän on luvannut? Varmasti, mutta Hän valitsee ajan ja tavan parantavalle kosketukselleen (Srn. 3:3). Kun tarkastellaan Ps. 103:1-5 kokonaisuudessaan ja myös muiden Raamatun jakeiden valossa, on ilmeistä, että kaikkien sairauksien paraneminen Jumalan voimasta tapahtuu lopullisesti aikana, jolloin uskovat vaihtavat (uuteen) voimaan ylösnousemuksessa, kun he kokoontuvat Messian ruumiina (seurakuntana) nousten Herraa vastaan yläilmoihin kuten kotkat (Ps. 103:1-5; Jes. 40:30-31; 2.Tes. 2:1; Luuk. 17:26-37; Huom! Jakeessa 37 tulisi olla käännös "ruumis" eikä "raato"). Silloin, ylösnousemusolotilassa, uskovat saavat kuolemattoman ja väsymättömän ylösnousemusruumiin, jossa ei ole kipua, sairautta, tuskaa eikä kuolemaa (Ilm. 7:9-17, 21:1-7). Siihen asti kaikki ihmiset, myös uskovaiset, joutuvat elämään kuoleman ruumiissa, jossa kuoleman voimat, sairaus mukaan lukien tekevät työtään (Room. 7:24, 6:12, 8:11). Tämä ruumis, jossa elämme, joutuu "matojen ruoaksi" eikä se koskaan peri Jumalan valtakuntaa, vaan se uusi ylösnousemusruumis, joka nousee vanhan ruumiin pohjalta, kuten uusi vehnän jyvä vanhasta, joka mätänee maahan (Job. 14:7-12; 1.Kor. 15:35-55).

Tämä seikka on unohtunut monilta, koska he eivät ole ymmärtäneet sitä tosiasiaa, että uskovat odottavat lapseksi-ottamista, heidän ruumiinsa lunastusta. Messiaan ristin sovitustyön perusteella meidän henkemme ja sielumme on lunastettu kuoleman ja tuonelan vallasta (Ps. 49:16, 103:4, 68:21; Heb. 2:14-16; Ilm. 1:18). Kun otamme henkilökohtaisesti vastaan lunastustyön omalla kohdallamme uskon ja kasteen kautta, astuu lunastus voimaan henkemme ja sielumme kohdalla (Mark. 16:16; Room. 6:3-11). Periaatteessa myös ruumiimme on lunastettu Messiaan ristin sovitusuhrilla, mutta sen täytäntöönpano ei ole vielä astunut voimaan. Siihen asti, kunnes meidän ruumiimme lunastus pannaan täytäntöön ylösnousemuksessa, me joudumme elämään tässä "kuoleman ruumiissa", jossa kaikki kuoleman voimat, sairaus mukaan lukien, tekevät työtään.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Herra parantaisi sairauksia tässä ajassa "maistiaisina tulevan maailmanajan voimista" (Heb. 6:5). Monet kärsivät ihmiset ovat saaneet kokea jumalallisen parantumisen elämässään rukouksen tai armolahjojen toiminnan kautta tai myös lääkärin toiminnan kautta, sekin on Jumalan armoa. On ollut aikoja, kuten Jeshuan maanpäällisen toiminnan aikana ja apostolisen alkuseurakunnan aikana, jolloin yksisydämisen seurakunnan keskuudessa kaikki sairaat paranivat Pyhän Hengen yliluonnollisen voiman vaikutuksesta. Vakaa käsitykseni on, että juuri ennen Herran tulemusta ja seurakunnan ylöstempausta saamme kokea erityisen voimakkaan ja lyhyen herätyksen ajan, jolloin Jumala osoittaa valtasuuruutensa ja kunniansa moninaisten ihmeiden ja tunnustekojen kautta ja saamme myös vielä kerran kokea sen, että kaikki sairaat paranevat lopun ajan ennalleen asetetun seurakunnan keskellä. Saamme odottaa tuota ihanaa aikaa ja ennen kaikkea Herran tulemusta ja kuolevaisen ruumiimme lopullista lunastusta ylösnousemusolotilaan.