[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Parantuminen: Raamatullinen etuoikeus

Joseph Shulam

"Paranna meidät niin me paranemme" (Parantumisen siunaus, Jeremia 17:14).

Ihmisen yksi kaikkein perustavimpia tarpeita on parantuminen. Historian alkuajoista lähtien ihmisen ja Jumalan suhde on keskittynyt lääketieteeseen. Kaikki muinaiset uskonnot olivat kytkeytyneet parantumiseen ja lääkkeisiin sekä paremman ja terveemmän elämän saavuttamiseen täällä maan päällä sillä hetkellä ja lupaukseen paljon paremmasta elämästä siitä eteenpäin. Minun täytyy tunnustaa eräs huono tapani. Monien vuosien ajan otin Jerusalemin vanhan kaupungin Itkumuurin raoista rukouslappuja, joita ihmiset sinne laittoivat, ja luin niitä. En tehnyt sitä pahanilkisessä tarkoituksessa. Rukoilin usein näiden ihmisten puolesta, jotka olivat rohjenneet laittaa pyyntönsä Jumalalle Itkumuurin vaiti olevien kivien koloihin.

Eräs mielenkiintoinen asia kävi ilmi tästä "pahasta" tavasta, se että yli 90 % ihmisten pyynnöistä käsittelee parantumista - terveyttä ja lääkinnällisiä asioita. Ihmiset eivät halua Jumalalta mitään niin paljon kuin parantumista - ruumiillista parantumista - kehon parantumista - mielen parantumista - ihmisen hengen parantumista ja ihmissuhteiden parantumista. Jos tutkit omia rukouksiasi ja pyyntöjäsi Kaikkivaltiaalta Jumalalta, huomaat että olet rukoillut terveyden ja parantumisen puolesta useammin kuin minkään muun tarpeen. Pysähdyhän ja kysy itseltäsi mitä varten rukoilet kun rukoilet vilpittömästi ja koko sielustasi. Eikö pidäkin paikkansa että eniten rukoilet omia yksityisiä rukouksiasi ihmisten puolesta, jotka ovat sairaina ja kärsivät ja joihin koskee ja jotka tarvitsevat Jumalan lempeää kosketusta tai lääketieteellistä ihmettä?

Tunnustan teille jälleen. Rukoilen suurimman osan rukouksistani ihmisten puolesta, jotka ovat sairaita ja kärsivät ja Israelin kansan puolesta, joka tarvitsee Jumalan parantamista uskottomuudestaan. Itse asiassa minun omassa perheessäni on kroonisesti sairaita jäseniä eikä ole päivääkään etten rukoilisi perheeni parantumisen puolesta. Totuus on, että kaikkina näinä vuosina, joina olen rukoillut oman perheeni parantumisen puolesta, olemme nähneet vain hyvin harvoja tapauksia, joissa voimme sanoa että parantuminen oli Jumalan ihmeteko.

Me uskomme Jumalan lupauksiin parantumisesta. Me näemme rajoitetun määrän tapauksia, joita voimme selkeästi kutsua ihmeiksi ja jopa niilläkin toisinaan on lääketieteellinen ja järjellinen selitys. Tämä ei kuitenkaan estä meitä antamasta kunniaa ja ylistystä Kaikkivaltiaalle Jumalalle, jolta kaikki parantuminen tulee monella eri tapaa, kuten lääkäreiden kautta ja lääketieteen ja joskus lääkinnällisten ihmeiden kautta.

Me tahdomme tietää enemmän parantumisesta Raamatun lupausten valossa. Niinpä meidän tulisikin katsoa ensin mitä Raamattu ja sen esimerkit opettavat ja yrittää ymmärtää parantumisen mekanismeja ja Jumalan suhdetta meidän ruumiiseemme ja terveyteemme.

Moshe Ben Maimon, jota kutsuttiin latinaksi Mimonides-nimellä, asui Espanjassa ja Egyptissä 1200-luvulla ja on yksi juutalaisuuden arvostetuimmista rabbeista ja lääketieteen tohtoreista, sanoi: "Me pysymme lujina uskossamme, siinä että koko maailmankaikkeus luotiin Jumalan tahdon mukaan emmekä me kysele mitään muita syitä tai tarkoituksia. Aivan kuten emme kysele Jumalan olemassaolon tarkoitusta, emme myöskään kysele mikä oli hänen tahtonsa tarkoitus." (Moreh Nevochim / Guide of the Perplexed 3:13).

Tämä Mimonidesin lausunto on pääasia jotta voi ymmärtää yhtä Jumalan ensimmäistä ja perusperiaatetta "Koko maailmankaikkeus luotiin Jumalan tahdon mukaisesti". Tällä maailmalla on "pomo". Tällä tiedolla on määräävä asema. Kaikki mitä maailmassa tapahtuu on vähintäänkin Jumalan tiedossa ja jos kaikki on Jumalan tiedossa niin kaikki tapahtuu myös Hänen sallimuksestaan. Niinpä kun tullaan parantumiseen ja terveyteen - Jumala on johtajana myös tällä alueella kuten kaikilla muillakin alueilla. Katsotaan joitakin näitä Jumalan ilmoituksia ja laitetaan ne Hänen valtansa ja kykynsä ja kontrollinsa kanssa asiayhteyteen ihmisen tekemisissä.

Jumala muistutti Israelia vaeltamaan Hänen teitään ja pitämään Hänen käskynsä. Tähän yhteyteen löydämme seuraavan lausuman: "niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen" (3.Moos. 26:16). Minkä hirvittävän uhkauksen Jumala antoikaan Israelille. Hän näyttää että sairaus ja taudit ja sodan kauhut tulevat tottelemattomalle kansalle. Huomaa, että nämä hirvittävät asiat eivät tulleet tai niitä ei laitettu kansalle saatanan toimesta. Ne tulivat Jumalalta, joka lähettää sodan kauhuja, sairautta ja kuumeen ihmisiin, jotka rikkovat Hänen käskynsä ja kapinoivat Häntä vastaan. Ne ovat Jumalasta lähtöisin! Kaikki on lähtöisin Jumalasta. Hän on ainoa tämän maailman "pomo" ja Hänen luotujensa ylin auktoriteetti.

Myös päinvastoin on totta. Jumala sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi" (2. Moos. 15:26). Tässä kohtaa Jumalan valvonta Hänen kansaansa ja Israelia kohtaan on ilmaistu lupauksessa olla panematta Egyptin tauteja Israelin lapsiin. Vaikkakin Jumalalla on vallassaan taudit ja hirvittävät sairaudet hän käyttää niitä osoittaakseen tyytymättömyyttään niihin, jotka vihaavat Israelia. Samalla Jumala vapauttaa Israelin hirvittävistä Egyptin taudeista. (Egypti on symbolinen kuva nykyelämästä ja sen tyylistä. Se on elämäntyylien ja materialismin huippu. Egypti on lihan ja henkeä vailla olevan elämän ruumiillistuma. Tässä merkityksessä me elämme myös Egyptissä tänä päivänä.)

Jumalan lupauksissa tulevalle parantumiselle ja hyvälle terveydelle esittää pääosaa Jumalan lupaukset. Israelille ja maailmalle luvattu utopistinen tulevaisuus on tulevaisuus ilman sairauksia ja vieläpä ilman kuolemaa. Meidän tulisi vakuuttua näistä lupauksista että Jumala tahtoo lapsiensa olevan terveitä ja hyvinvoivia jo nyt heidän ollessaan maan päällä. On meidän etuoikeutemme etsiä ja haluta elää jo nyt niiden sääntöjen alaisuudessa, jotka Jumala on luvannut toteuttaa meille eskatologisessa tulevaisuudessa.

"Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi" (Jes. 58:8.) Sama pitää paikkansa myös profeetta Jeremian lausumana: "Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden" (Jer. 33:6).

Lopuksi tästä ensimmäisestä kohdasta. Herra, Israelin Jumala on ainoa ylin Hänen luomakunnassaan ja sen tähden myös terveys ja parantuminen ovat Hänen vallassansa ja alistettu Hänen valtansa alle. Kaikki parantuminen tulee Jumalalta. Myös se työ, mitä lääkärit tekevät niin upeasti nykypäivinä, on Jumalasta ja jopa Jumalan vallassa, joka ylimpänä valvoo kaikkia luonnon voimia, myöskin ihmissolujen ja DNA:n koostumusta ja itse asiassa jokaista kynttäkin, joka kasvaa meidän käsissämme ja jaloissamme.

Tämän kohdan sisällöllä on mitä tärkein merkitys meidän elämällemme. Kun ihminen, joka ei usko Jumalaan, sairastuu - on luonnollista että hän kysyy "miksi minä" tai miksi tämä hieno ja hyvä ihminen joutuu kärsimään näin paljon?" Henkilö, joka ei tunnista Jumalan auktoriteettia ja suvereenisuutta, ei voi arvostaa sitä, että Jumalan luomakunnassa on täysi kontrolli ja vastuu jokaisesta toimesta ja tapahtumasta. Tällainen henkilö voi kääntyä taikuuden ja okkultismin puoleen etsiäkseen apukeinoa ahdinkoonsa. Toisaalta, kun tiedämme että Jumalan luomassa maailmassa on täysi kontrolli ja vastuu jokaisesta toimesta ja tapahtumasta, pystymme ymmärtämään ja selviytymään kaikkein kovimmistakin inhimillisistä kokemuksista ja taudeista tietäessämme että Herra valvoo nykyistä maailmaa ja tulevaa maailmaa.

Kaikki tämä filosofinen ja teologinen keskustelu on tärkeää, mutta meille, jotka elämme sairauksien ja tautien keskellä joka päivä, on tärkeämpää tietää miten me voimme ymmärtää ja selviytyä omassa tilanteessamme ja saada parantuminen ruumiillemme ja sielullemme Kaikkivaltiaalta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalta.

Ennen kuin lähdemme katsomaan vielä käytännöllisempiä näkökohtia, on yksi teologisempi periaate, jonka on tärkeää tulla ilmi. Me emme tiedä emmekä ehkä koskaan tule tietämään kaikkia Jumalan töiden syitä ja tarkoituksia Hänen luomakunnassaan. Se johtuu ihmisen rajallisuudesta ymmärtää Jumalan luomakuntaa eikä meillä ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä hänen suhteestaan Jumalaan tai siitä, mitä tapahtuu toisen ihmisen terveydelle. Kuuluisat kristilliset johtajat, jotka sanoivat että me olemme sairaita koska me emme puhu kielillä, ovat tuominneet vaimoni ja minut. Pian sen jälkeen he sairastuivat ja heidän vaimonsa sairastuivat ja tosiasiassa kuoli sairaalassa. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita siitä syystä että joku sairastuu tai paranee. Kaikissa tilanteissa olemme kiitollisia Jumalalle Ainoalle, joka loi maailman Hänen oman tahtonsa mukaan. Meille tulisi olla selvää, että niin tärkeää kuin onkin se, että "tuntuu mukavalta" ja että on terve olo, ei se kuitenkaan ole meidän olemassaolomme tärkein asia. Me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia tässä elämässä. Tärkeintä on vaeltaa onnistuneesti ja saavuttaa meidän lopullinen maalimme ja päämäärämme.

Muista Jeshuan opetus että on parempi mennä taivaaseen yksi silmä tallella tai käsipuolena kuin joutua helvettiin molemmat silmät tai kädet tallella. Jos unohdamme tämän, me olemme kurjia nyt ja iankaikkisesti vajavuutemme tai vikojemme tai sairautemme tai tuskastamme takia, joita kärsimme tässä elämässä. "Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin" (Matt.5:29).

Menkäämme nyt Jumalan käytännöllisempiin näkökohtiin parantamisesta ja inhimillisestä voinnista.

Juutalaisuudessa puhumme kahdeksasta askelmasta, jotka johtavat terveeseen elämään ja parempaan suhteeseen ja vointiin ollessamme tekemisissä sairauden kanssa. Myös nämä on otettu Mimonidesin, 1200-luvulla eläneen suuren juutalaisen rabbin kirjoituksista.

Kahdeksan askelmaa

Ensimmäinen askel: Heitä pois tuska

Ihmisen on tunnustettava omat syntinsä, jotka hän on tehnyt tahallisesti tai tahattomasti. Tämä on sanallinen tunnustus. Tämä tunnustus on positiivinen käsky. Miten sinä tunnustat Jumalan ja ihmisten edessä? Ihminen sanoo "Rukoilen Sinulta Jumala; tein syntiä, rikoin Sinua vastaan ja olin piittaamaton. Tein Sinua vastaan seuraavia… Katso, minä kadun ja olen vaikeuksissa siitä mitä olen tehnyt enkä halua enää koskaan tehdä niitä tekoja uudestaan."(Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale yksi, osa yksi)

Kärsimys tuo meidät paikalle, jossa tuska tulee sietämättömäksi. Me menemme alaspäin kunnes me romahdamme. Käsitämme että elämämme ei voi jatkua entiseen tapaan. Tunnustamme syntimme päästäksemme kaikesta siitä ja vapautuaksemme tämän synnin taakasta. Ajattelemme usein, että on vaikeampaa tunnustaa syntinsä kuin kantaa niitä salaisesti sydämessään. Ensimmäinen askel on päästä siitä kaikesta irti.

Ei riitä että olemme pahoillamme ja että tunnustamme syntimme; meidän täytyy muuttaa elämäämme. Vaaditaan todellista toimintaa ilmaistaksemme selvästi kantamme menneisiin synteihimme. Sitten kun tunnustamme syntimme ja kerromme jollekulle yksityiskohtaisesti mitä olemme tehneet ja miten me nyt olemme sitoutuneet lopettamaan ja muuttumaan. Syntiemme tunnustamisesta tulee positiivinen voima, joka kuljettaa meitä kohti seuraavaa askelta ja kohti parantumista. (Katso seuraavia kohtia: Room. 10:9-10, 1.Tim. 6:12-13, Jaak. 5:16, Joh. 1:9: - "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.")

Toinen askel: Tunnista oma muuttuminen

Mikä on olennaisinta katumuksessa (Teshuvah)? Ihminen hylkää rikoksensa ja jättää ne mielestään. Se on lopullinen toimenpide ihmisen sydämessä eikä hänellä ole paluuta noihin rikoksiin… Ja tämä ihminen tietää ja on kätketyn (sydämen) todistaja, että hän ei tule koskaan palaamaan tähän (sanottuun rikokseen) takaisin. On kirjoitettu (Hoosea 14:4), "Emmekä enää sano kättemme teoille: Meidän jumalamme." Ihmisen täytyy tunnustaa tämä huulillaan ja sanoa ne asiat, jotka hän sydämessään on lopettanut. (Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale kaksi, osa kaksi)

Sitten kun olemme laittaneet tuskamme kortit pöytään, meillä ei enää tule olla mitään tekemistä niiden kanssa. Jumala antaa anteeksi ja unohtaa meidän syntimme ja meidän tulee hyväksyä Hänen anteeksiantonsa ja jättää syylliset muistomme, jotka ahdistavat meitä. Mielessämme ja sydämessämme ei saisi olla epäilystäkään Jumalan anteeksiannosta. Emme saa antaa asioiden, jotka johtivat meitä alaspäin, vaikuttaa meissä enää.

Kolmas askel: Puolusta itseäsi

Pysy erillään asioista, jotka johtivat sinut syntiin. Sinun pitäisi sanoa, "Olen eri ihminen enkä enää se henkilö, joka teki nuo asiat. Muuta toimesi ja tekosi, kaikki ne, hyvään ja suoraan tiehen ja lähde maanpakoon nykyisestä olinpaikastasi." (Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale kaksi, osa neljä)

Mimonides suosittelee että pakene syntiä ja sitä, mikä aiheutti meille tuskaa. Jotta meillä ei olisi mitään mikä aiheutti meille tuskaa, meidän täytyy erottaa itsemme monista asioista. Emme voi jatkaa elämistä "maailmallisen" elämäntavan mukaan sen jälkeen kun kadumme. Jos olemme uudestisyntyneitä, olkoon meidän luja päätöksemme että pysymme kaukana aikaisemmasta elämästämme.

Meidän synnintunnustuksemme on tuonut meidät uuteen tietoisuuteen. Tulemme tietoisiksi osasta persoonallisuuttamme, mikä on ollut kätkössä tuskissamme. Tämä uusi tunne itsestämme on kuin uusi nimi. Ja meidän uusi nimemme vie meitä eteenpäin aloittamaan uuden elämän. "Uusi elämä" ja opetus Uudessa liitossa on tarkasti tätä tarkoitusta varten ja monta kertaa me menetämme sen, koska me olemme hautautuneet kristillisiin traditioihin ja terminologiaan.

Neljäs askel: Mennä eteenpäin elämässä

"Muista Luojaasi nuoruudessasi" (Srn. 12:1). [Koska elämäsi on muuttunut et halua enää entiseen elämääsi.] Kuka saavuttaa täydellisen Teshuvan? Ihminen, joka on haastava, joka kohtaa saman tilanteen, missä hän kompastui, ja hänellä on käsissään mahdollisuus tehdä sama rikos jälleen mutta pidättyy siitä, eikä tee sitä johtuen hänen henkilökohtaisesta Teshuvasta. Ja tämä pidättyminen ei johdu pelosta tai lujuuden puutteesta. (Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale kaksi, osa yksi)

Erotimmepa itsemme kuinka tarkasti tahansa aikaisemmasta tilanteestamme, jokin tai joku tulee pistäytymään ja haastaa meidät. Paholainen ei koskaan lopeta yrittämästä saada meitä lankeamaan. Pakeneminen on merkki meidän heikkoudestamme ja on aika olla heikko ja paeta paholaista ja hänen saatanallisia kiusauksiaan. Meidän täydellinen paranemisemme ei tapahdu ennen kuin löydämme lujuuden Jumalalta kohdata paholainen ja vastustaa sitä. Tämä on mahtava tilaisuus, koska kohtaamalla ja nujertamalla haasteen, me tunnemme itsemme vahvoiksi ja varmoiksi siitä, että olemme siirtyneet eteenpäin elämässämme. Tätä emme voi tehdä ilman Jumalan apua ja Pyhän Hengen voimaa, jonka me saamme kun uudestisynnymme.

Kun kohtaamme paholaisen ja teemme vastarintaa sille niin tunnemme itsemme uudistuneiksi, melkein nuoriksi jälleen. Tämä nuorentava tunne on merkki siitä, että on aika saada elämämme raiteilleen.

Olemme muuttuneet niin täydellisesti pois meidän aikaisemmista vaikeuksistamme että lakkaamme katsomasta taaksepäin. Edessäpäin on maailma avoinna meidän uudelle elinvoimaisuuden tunteelle ja Jumalan palvelemiselle ja kanssaihmistemme palvelemiselle.

Viides askel: Henkilökohtaisten asioiden parantaminen

Syntejä kahden ihmisen välillä ei koskaan anneta anteeksi ennen kuin selvitämme velkamme ja annamme anteeksi toiselle osapuolelle. Vaikka palauttaisimme samaisen henkilön rahat, jolle olimme velkaa, tulee meidän tehdä sovinto ja pyytää anteeksi. Vaikka järkyttäisimme jotakuta sanomalla joitain loukkaavia asioita, täytyy meidän tehdä sovinto tämän henkilön kanssa ennen kuin meille annetaan anteeksi. Jollei lähimmäinen anna anteeksi, menkää takaisin hänen luokseen kahdesti tai kolmesti. Mutta jos lähimmäinen ei tahdo antaa anteeksi, voimme jättää asian ja lähteä. Henkilöä, joka kieltäytyy antamasta anteeksi, pidetään synnintekijänä. (Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale kaksi, osa yhdeksän)

Jumala loi meidät sopusoinnussa ja sopusointuisiksi Hänen kanssaan ja toinen toisemme kanssa. Kun me luomme eripuraa ja lohkoja maailmassa, meidän elämämme ei voi olla sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Ennen kuin elämämme voi lähteä eteenpäin tasaisesti, ennen kuin voimme olla valmiita vapauden avointa maailmaa varten toveruudessa ja Jumalan kanssa, meidän täytyy pyytää anteeksi ihmisiltä, joita olemme loukanneet. Olemme nyt tunne-elämältämme riittävän vahvoja kestämään vahinkojen korjaamisen hankaluudet. Tulee huomata, että mitään korjaantumista ei synny ilman jonkunlaista vaivaa ja kipua. Mikäli me haluamme suhteidemme ja henkemme ja ruumiimme parantumista, meillä täytyy olla jonkinlaista halukkuutta hyväksyä vaivaa. Monet ihmiset haluavat terveyttä ilman harjoitusta ja ilman luopumista kaikista negatiivisista ja haitallisista tavoista. He haluavat jatkaa syömistä samalla tavalla kuin ennenkin, toimimalla kuten ennenkin ja sitten he ihmettelevät miksi heidän painonsa vain nousee ja heillä on huono olo.

Kuudes askel: Tunnusta tekemisesi julkisesti

On tavattoman ylistettävää ihmiselle tehdä Teshuvah tunnustamalla julkisesti ja myöntämällä ja tekemällä tiettäväksi toisille syntinsä ja saamalla anteeksiannon synneistään, jotka tapahtuivat ihmisen ja hänen ystäviensä välillä. Ihmisen tulisi sanoa heille, "Tein syntiä niin ja niin ja tein sellaista ja sellaista… Katso, minä teen tänä päivänä Teshuvan ja lausun pahoitteluni." (Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale kaksi, osa viisi)

Sitten kun olemme laittaneet menneet asiat kuntoon, me siirrymme eteenpäin jakamalla muiden kanssa oppimiamme asioita. Me vahvistamme itseämme suunnattomasti puhumalla miten etäälle lankesimme, miten satutimme itseämme ja muita ja miten ponnistelimme noustaksemme takaisin siihen, missä olimme nyt heidän kanssaan.

Tässä toteutuu kaksi voimallista asiaa. Ensiksikin, tässä on suurenmoinen oppitunti nöyryydestä, joka seuraa julkista tunnustusta. Toiseksi, jakamalla sielumme julkisesti autamme niitä, joille olemme tehneet vääryyttä vakuuttamalla että pahoittelumme on vilpitön.

Seitsemäs askel: Eläminen anteeksiannossa

Ihminen saattaa ihmetellä ja sanoa, "Miten meille on mahdollista tehdä mitä haluamme ja kuitenkin olla vastuussa kaikesta tekemisistämme?" Luoja päättää että ihmisellä on vapaa valinta ja vastuu tekemisistään ilman että hänet on pakotettu. Ihmiselle on kiellettyä olla raaka tai leppymätön. Päinvastoin ihmisen tulisi olla helposti rauhoittuva ja hidas vihaan. Kun joku, joka on rikkonut sinua vastaan pyytää anteeksi, sinun tulisi antaa anteeksi koko sydämestäsi ja mielestäsi. Vaikka tämä ihminen olisi aiheuttanut sinulle kipua ja vääryyttä monta kertaa, älä etsi kostoa tai kanna kaunaa. (Maimonides, Hilchos teshuvah, kappale kaksi, osa kymmenen ja kappale viisi, osa neljä)

On aika kertoa että Mimonides ei ollut Jeshuan Messiaan seuraaja. Hän oli juutalainen lääketieteen tohtori ja suuri rabbi, joka eli 1200- luvulla Espanjassa. Mutta kiinnitä huomiota miten paljon nämä Mimonidesin opetukset ovat Uuden Testamentin kaltaisia.

Puhuttuamme muille kamppailuistamme jatkamme eteenpäin läpi elämän tietoisina suuresta vastuustamme tehdä viisaita päätöksiä. Meidän täytyy katsoa ympärillemme maailmassa ja löytää keinot tehdä positiivisia valintoja elämässämme.

Olemme nyt hyvin tietoisia miten olemme vastuussa joka liikkeestä minkä teemme. Kukaan ei pakota meitä valitsemaan suuntaan tai toiseen, mutta emme enää harkitse valintoja, jotka voisivat viedä meidät väärään suuntaan. Meitä johdattaa Jumalan Sana ja Jumalan Pyhän Hengen voima ja meidän tulisi etsiä tätä johdatusta eikä pidättäytyä tekemästä hyviä töitä. ("Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi, vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." 2.Tim. 3:16-17.)

Olemalla anteeksiantamattomia jollain tapaa pidätymme tekemästä positiivisia päätöksiä. Olemalla anteeksiantamattomia pidämme sielumme sisällä niitä asioita, jotka tuovat meidän elämäämme sairautta ja melankolisuutta. Antamalla anteeksi jollekulle, erityisesti sellaiselle, joka on aiheuttanut meille kipua, tasoitamme uusia polkuja, joita pitkin muut voivat matkata anteeksiantavaisuuden tietä.

Aiemmin etsimme anteeksiantoa niiltä, joita olimme loukanneet, mutta muistot siitä, miten toiset ovat loukanneet meitä, jää kytemään. Halukkuutemme antaa anteeksi on merkki siitä, että me tosissamme olemme muuttuneet. Ilman vaatimuksia ja kaunoja olemme vapaita koskettamaan taivasta.

Kahdeksas askel: Rakastua elämään

Joka palvelee Jumalaa rakkaudesta… ja kulkee viisauden polkuja - ei minkään takia mitä maailmassa on; ei pelosta mitä paholainen saa aikaan; ei saadakseen jotain hyvää siitä; vaan ihminen tekee mikä on oikein koska se on oikein - Lopussa, hyvyys tulee siitä… Mikä on kunnon määrä rakkautta? Ihmisen tulisi rakastaa Jumalaa valtavalla ja voimallisella rakkaudella kunnes ihmisen sielu on liitetty Jumalan rakkauteen… Kukaan ei voi rakastaa Jumalaa muuten kuin tietämällä tuntevansa Jumalan. Ihmisen tiedon määrän mukaan on ihmisen rakkauden määrä. (Maimonides, Hilchos Teshuvah, kappale kymmenen, osa kaksi, kolme ja kuusi)

Emme tienneet sitä, mutta kun me ensin heitimme tuskan, me teimme tilaa rakkaudelle. Me jatkamme kehittymistä ja muutumme tekemällä itsemme kanssa töitä. Teshuvan työn kautta herätimme mielemme ja henkemme ja löysimme itsessämme Jumalan rakkauden. Haluamme lisää tietoa Hengestä. Me menemme eteenpäin ja annamme rakkauden syleillä meidän elämäämme.

Kuten olen selvittänyt aikaisemmin - Mimonidesin mukaan sairaus alkaa meidän hengestämme ja sielustamme eikä lihastamme ja luistamme. Ihmiset voivat olla alttiina valtavalle määrälle mikrobeja ja viruksia eivätkä silti sairastu jos "systeemi" on terve. Henki on enemmän kuin liha ja se hallitsee lihaa ja jos teemme työtä henkemme parantumiseksi, Herra huolehtii myös meidän lihamme parantumisesta tai antaa ainakin meille välineet selviytyä ja käyttää meidän materiaalista tilaamme siihen mikä on hyvää.

Mimonides sanoi myös: "Totuus ei käy enemmän totuudeksi sen tosiasian nojalla että koko maailma on samaa mieltä eikä vähemmän totuudeksi sen nojalla että se ei ole samaa mieltä." (Moreh Nevochim 2:15)

"On asioita, jotka ovat inhimillisen mielen ymmärryksen puitteissa ja kyvyllä ymmärrettävissä; on myös asioita, joista mieli ei millään muotoa pääse perille - käsityskyvyn portit ovat niille suljetut." (Moreh Nevochim 1:31)

Me emme tiedä tai ymmärrä tai pysty selvittämään Jumalan mieltä miksi ja miten. Me olemme kuin lapsia äitinsä kohdussa, jotka eivät voi päästä selville millainen äiti heillä on tai miltä hän näyttää. Tiedämme että taivaallinen Isämme on siellä ja että hän antaa meille elämän ja terveyden mutta emme pysty ymmärtämään Häntä täysin tai käsittämään hänen tekojaan meidän "maallisesta olemassaolomme kohdusta".

Yksi pääongelmista, joita kohtaamme on sen ymmärtäminen, että Jumala saattaa nyt haluta jokaisen ihmisen parantuvan. Israelin Jumalalla ei ole Herkuleksen kompleksia. Ei jokaisen Hänen luotunsa tarvitse olla vaalea, pitkä ja sinisilmäinen, Herkules tai Mr. Universum. Itse kukin meistä on itsensä näköinen ja meidän tulisi oppia olemaan tyytyväisiä siihen ketä me olemme ja siihen millaisiksi Jumala meidät loi. Parantuminen on jumalallinen etuoikeus ja jollemme saa parantumista Jumalalta ei se silti tarkoita että Hän ei rakasta meitä. Se tarkoittaa, että Hän tietää mikä on meille parasta. Ihmiset, jotka eivät kunnioita Jumalan Sanaa yrittävät perustella Paavalin tilannetta, jossa hänellä oli piikki lihassa. Huomaa mitä Paavali sanoi:

"Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sentähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Messiaan voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään vainoihin, ahdistuksiin, Messiaan tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä" (2.Kor. 12:7-10).

Ei voi millään olla huomaamatta sitä tosiasiaa, että tämän kohdan tekstissä ei puhuta hengellisestä piikistä lihassa vaan todellisesta "raihnaisuudesta". Tosiaan Paavali on halukas hyväksymään Luojan päätöksen ja elämään heikkoutensa ja kärsimyksensä kanssa ja jopa iloitsee siitä Messiaan tähden. Olisin hyvin onnellinen jos oma uskoni ja teidän uskonne olisi sellaista laatua että se hyväksyisi Luojan armon riittäväksi ja kerskuisi heikkoudestaan ja Jumalan voimasta jopa omassa heikkoudessaankin. Jumalan ei tarvitse parantaa meitä jotta uskoisimme Häneen ja palvelisimme häntä. Hän loi meidät Hänen ilokseen ja kunniakseen ja meidän tulee palvella häntä terveinä ja koettelemuksissa ja tehdä se vielä iloiten. Kun opimme elämään tällä tavoin meidän terveytemme ei ole esteenä meidän pelastumisellemme ja tyytyväisyydellemme. Toisaalta Jumala lupaa pitää huolta meistä ja parantaa meidät eikä meidän tulisi koskaan menettää toivoa etteikö Jumala parantaisi meitä ja lohdutus on luvattu meille Hänen Sanassaan. Jumalan parantamisesta on niin monta lupausta; "Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden"(Jer. 33:6).

Ei ole ristiriitaa sen välillä mitä on kirjoitettu edellisessä kappaleessa ja sen tosiasian välillä että Jumala tahtoo parantaa sairaat ja parantaa sairaat. Pääsääntö on että Jumala rakastaa meitä ja haluaa meidän voivan hyvin ja olevan terveitä, palvelevan Häntä ja eläen Hänen siunauksissaan. Syistä, jotka eivät aina ole meille selviä, Hän valitseekin antaa meille välineitä, jotka parhaiten tuovat kunniaa Hänelle. Nämä "välineet" voivat olla jopa "pistin lihassa", kärsimys ja jopa kuolema. Kuten sanoin Jumalan syistä, ne ovat meidän käsityskykymme ulkopuolella emmekä pysty niitä ymmärtämään. Katsotaan vaikka sankareitamme Jumalan Sanasta. Iisak oli sokea. Mooseksella oli ongelmia puhumisen kanssa. Hän saattoi änkyttää tai hänellä oli jotain muuta heikkoutta. Kuningas Daavid kuoli hypotermiaan. Hän paleli niin vanhoilla päivillään ettei edes kaunis nuori nainen pystynyt lämmittämään häntä. Apostoli Paavalilla oli "pistin lihassaan" ja sitä ei parannettu vaikka hän pyysi Jumalalta parantumista.

Meitä on käsketty rukoilemaan sairaiden puolesta: "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:14-17). Meidän tulee jatkaa rukoilemista sairaiden puolesta että he parantuisivat, mutta emme saa ruveta rukoilemaan ikään kuin houkuttelevasti ja heiketä uskossamme kun Jumalan vastaus on "ei" tai "ei nyt". Käsitän että tämä saattaa olla hieman hämmentävää joillekin, mutta elämä ei useinkaan ole mustaa tai valkoista ja meidän tulee oppia erottamaan harmaan eri sävyt.

Yhteenveto

Kun kaikki Jumalan Sanan parantumista käsittelevät kappaleet on tutkittu, on selvää, että terveys ja parantuminen ovat Jumalan kädessä.

Jumala parantaa Hänen suvereenin voimansa mukaan ja antaa parantumisen lahjan kenelle valitsee. Kuten kaikki Jumalan lahjat, parantumisen lahja ei ole jotain minkä voi oppia koulussa vaan se on Jumalan armon saamista.

Mekin opimme että meidän tulee rukoilla sairaiden puolesta ja uskoa, että meidän rukouksemme tulevat kuulluiksi ja niihin vastataan sairaiden parantumisella.

Jos parantumista ei tapahdu meidän täytyy hyväksyä se Jumalan tahtona vaikka Hän ei parannakaan meitä nyt ja oppia elämään sairautemme kanssa jatkaen elämää kiitollisina Jumalalle ja ylistäen Häntä.

Sairaus yhdistetään usein syntiin Jumalan Sanassa ja parantuminen katumukseen ja anteeksiantoon. Mimonidesin yllä olevista kappaleista käy selväksi että tunnustaminen, katumus ja parantuminen kulkevat käsi kädessä. Toisinaan voi olla muita syitä sairaudelle, mutta kaikissa tapauksissa on hyvä aina katua syntejään ja etsiä Herraa ennen kuin pyydämme Häneltä mitään. On aina uskottavampaa kulkea Herran kanssa kun olemme kuuliaisia ja puhtaita uskossamme.

Tiedän että tällainen artikkeli herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, mutta uskon, että se on juuri tämän artikkelin tarkoitus Opetusta Siionista-lehdessä, missä käsitellään terveyttä ja parantumista.

Suokoon Herra meidän ruumiimme ja henkemme parantua ja pesköön meidän sielumme puhtaaksi Jeshuan Messiaan verellä.

Joseph Shulam