[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Siionin Sionismi 

Joseph Shulam

Sionismi on ollut hyökkäyksen alaisena usean vuoden ajan. Tämä hyökkäys sai virallisen leiman, kun Yhdistyneet Kansakunnat antoi päätöslauselman (päätöslauselma 3379), jonka mukaan Sionismi on ”rasismia.” Kenellekään meistä ei ole salaisuus, että öljyrikkaat arabivaltiot ostivat ja maksoivat kokonaan tällaisen päätöslauselman, eikä myöskään se, että päätöslauselmalla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Suurempi ironia on kuitenkin se, että kaikkein vaarallisin hyökkäys Sionismia vastaan ei tule ulkopuolelta, vaan juuri niiltä sionisteilta, jotka elävät Israelin maassa. Nämä sionistit ovat auttaneet rakentamaan tätä maata autiosta aavikosta puutarhaksi, joka varustaa hedelmiä ja vihanneksia monelle Euroopan maalle. On hieman outoa todistaa kuinka Euroopan yhteisen markkinan parlamentaariset jäsenet syövät avokadosalaattinsa, jossa on Israelista tuotuja 

avokadoja, jotka ovat kasvaneet Jordanin laaksossa, samalla kun he äänestävät Yhdistyneissä Kansakunnissa Israelia vastaan. Salvador Dali, 1900-luvun suuri surrealistinen taiteilija, ei olisi voinut kuvitella surrealistisempaa tilannetta kuin mitä Euroopan Parlamentin asema on Israelin valtiota ja Sionismin tarkoitusta kohtaan!

Juutalaisten ja ei-juutalaisten joukossa on perushämmennys liittyen Sionismiin, moderniin Sionismiin, kulttuuriseen Sionismiin, uskonnolliseen Sionismiin ja poliittiseen Sionismiin. Tässä on sekä juutalaisista että ei-juutalaisista kansainväli- sistä lähteistä otettuja määritelmiä siitä, mitä Sionismi on:

Dateline Durban: YK:n Maailman Konferenssi Rasismia vastaan

Sionismi on juutalainen kansallinen uudelleensyntymisen ja uudistumisen liike Israelin maassa – juutalaisen kansan historiallinen syntypaikka. Kaipaus palata Siioniin, joka on raamatullinen termi sekä Israelin maalle että Jerusalemille, on ollut juutalaisen uskonnollisen elämän kulmakivi juutalaisten maastakarkoi- tuksesta lähtien kaksituhatta vuotta sitten, ja se on sisäistetty juutalaisessa rukouksessa, rituaalissa, kirjallisuudessa ja kulttuurissa.

Moderni Sionismi tuli esiin 1800-luvun lopulla vastaukseksi juutalaisten väkivaltai- selle vainoamiselle Itä-Euroopassa, antisemitismille Länsi-Euroopassa. Moderni Sionismi yhdisti muinaiset juutalaiset raamatulliset ja historialliset siteet esi-isien kotimaahan nationalismin modernin ajatuksen kanssa luoden näyn perustaa nykyaikainen juutalainen valtio Israelin maahan.

Mitä on Sionismi? Rauha Nyt Näky, Gidon D. Remba
”Sitten sinua kutsutaan ’vanhurskauden linnaksi’, ’uskolliseksi kaupungiksi’. Siion

lunastetaan oikeudella.” Jesaja 1:26-27

Mitä on Sionismi? Sionismi on usko, että Israelilla on oikeus olla olemassa demokraattisena, juutalaisena valtiona – ei enempää eikä vähempää. Se on juutalaisen kansan kansallinen vapautusliike. Sionismi, kuten mikä tahansa nationalismin muoto, on löytänyt ilmauksen poliittisen kirjon vasemmalta, oikealta ja keskeltä. Kaikki sionistit jakavat saman yhteisen nimittäjän: omistautua Israeliksi kutsutun juutalaisen valtion olemassaololle ja menestymiselle.

Progressiivisen Sionismin ilmaisee parhaiten kolme henkilöä, joiden elämä ja työ heijastavat yleisen ja yksityisen tasapainoa, rakkautta Israelia ja juutalaista kansaa kohtaan, sekä rakkautta rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen, jotka ovat yhteistä Raamatullisten profeettojen kanssa, ja edustavat aitoja juutalaisia arvoja: Theodor Herzl, Ahad Ha’am ja Israelin korkeimman oikeuden tuomari Aharon Barak. Kukin ruumiillistaa meidän Sionismimme ulottuvuuksia. 

”Rauha Nyt Sionismi” käyttää Theodor Herzlin progressiivista, inhimillistä näkemystä. Theodor Herzl on poliittisen Sionismin perustaja. Herzl kehotti Old-New Land (1902) kirjoituksessaan, ”Pitäkää kiinni niistä asioista, jotka ovat tehneet meistä mahtavia: vapaudesta, suvaitsevaisuudesta, ihmiskunnan rakkaudesta. Vain silloin on Siion todella Siion.” Herzl näki ennalta juutalaisen valtion, jossa juutalaiset ja arabit nauttivat täydestä tasa-arvoisuudesta kansalaisina. Rauha Nyt Sionismi tuo mukanaan sekä rakkautta juutalaista kansaa kohtaan, intohimoa sen hyvinvoinnin puolesta, että myös sitoumuksen oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoisuuteen, vapaaseen demokra- tiaan ja ihmisoikeuksiin – yleismaailmallisia arvoja. ”Herzl’lle Sionismin ja Euroopan liberalismin kohtalot olivat kietoutuneet yhteen. Old-New Land oli ... toimintamalli liberaalille uudelle yhteiskunnalle Palestiinassa.” Me taistelemme arabi-israelilaisen rauhan puolesta ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta Israelissa, sen tunnustuksen johdosta, jonka mukaan oikeudenmukainen ja hyvin suunniteltu poliittinen ratkaisu palestiinalais-israelilaisristiriidalle ja suuremmalle arabi-israelilaiskiistalle lisää Israelin turvallisuutta, vahvistaen sitä taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Me kilvoittelemme näiden aatteiden ymmärtämiseksi, koska, kun olemme sionisteja, ne ovat meidän moraalisen näkymme ytimessä. Meidän Sionismissamme ei ole ristiriitaa meidän uskomme valtion oikeudenmukaisuuden, joka sisältää juutalaista kulttuuria ja symboleja sen julkisessa elämässä heijastaen juutalaisen kansan perintöä ja tarpeita, ja meidän yleismaail- mallisten arvojen hyväksynnän välillä.

Ahad Ha’am (joka tarkoittaa ”yksi kansasta”), Asher Ginsburgin kirjailijanimi, perusti Kulttuurisen Sionismin idean, jonka mukaan juutalaisten tulisi kerääntyä Israelin historialliseen maahan, jotta he voisivat yhteistyössä rakentaa ympäri maailmaa olevien juutalaisten yhteisen kulttuurikeskuksen, muodostaen kollektiivisen alueen, joka on juutalainen. Herzl ja Ahad Ha’am edustivat kahta vastakkaista lähestymistapaa Sionismiin heidän elinaikanaan, toinen keskittyi valtion rakentamiseen, toinen luomaan juutalaisen kulttuuri- ja hengellisen keskuksen Israelin maassa kaikille juutalaisille kaikkialla, elvyttäen heprean ja juutalaisuuden moraalisen lain. Mutta heidän aatteensa voi yhdistää, erityisesti nyt kun poliittinen Sionismi on saavuttanut sen peruspäämääränsä perustaa juutalainen valtio. Ahad Ha’am ei ainoastaan pyrkinyt perustamaan ”juutalaisten valtiota”, jonka hän näki Herzlin päämääränä, vaan ”juutalaisen valtion”, jota elävöittää juutalaiset hengelliset ja moraaliset arvot.

Ahad Ha’amin mukaan juutalaiset kansallispyrkimykset voi toteuttaa vain ”kun ylläpitää kunnioitusta alueen arabien tunteita ja oikeuksia kohtaan.” Juutalaiset varoittivat Ahad Ha’amia, ”ettei saisi unohtaa, että Palestiina oli kansallinen kotimaa myös arabeille.” Totisesti, kuuluisassa esseessä, jonka otsikko on ”Truth from the Land of Israel” (”Totuutta Israelin Maasta”), joka on kirjoitettu Jerusalemista vuonna 1891, ”hän oli ensimmäinen Sionisti...joka esitti kysymyksen [Palestiinan] arabeista.” Hän teki kutsusta ”Palestiinan arabien kunnollisesta kohtelusta” oleellisen ei ainoastaan Siionin ja Sionistihankkeen ylösnousemukselle, vaan myös itse 

juutalaisuuden tulevaisuudelle, josta piti tulla ”tulevan Israelin kansallisuskonto.” Ahad Ha’am painottaa, että yleismaailmallisen rakkauden ja toisen kunnioittamisen periaatteen noudattaminen ei syyllistä juutalaista itsensäkieltämiseen – jota voi kutsua myös itsensä vihaamiseksi. Päinvastoin, koska se käskee juutalaista rakastamaan itseään, eikä rakastamaan toisia yhtään vähempää, se velvoittaa häntä täyttämään hänen henkilökohtaista ja kansallista identiteettiään kaikella voimallaan, joka on yhdenmukainen oikeudenmukaisuuden vaatimusten kanssa. Sama ajatus ilmenee Rabbi Hillelin elämänohjeessa, Pirke Avotista, ”Jos en ole itseäni varten, mitä varten minä olen; mutta jos olen ainoastaan itseäni varten, mitä minä olen?”

Ahad Ha’am myös väitti, että juutalaisen etiikan olennaisin periaate – ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (3. Mooses 19:18) – ei opeta meitä rakastamaan lähimmäistämme enemmän kuin itseämme, vaan yhtä paljon: ”Tämän jakeen todellinen tarkoitus on: ’Ei saa sallia itserakkauden kallistaa vaakaa oman edun puolelle; rakastakaa lähimmäistänne niin kuin itseänne, ja sitten oikeudenmukaisuus välttämättä ratkaisee, etkä tee lähimmäisellesi mitään sellaista, jota pitäisit vääränä, jos se tehtäisiin itsellesi’... juutalaisuus ei voi hyväksyä epäitsekästä periaatetta; se ei voi asettaa ’toista’ ympyrän keskelle, koska se asema kuuluu oikeudenmukaisuudelle, joka ei tunne mitään eroa ’itsen’ ja ’toisen’ välillä.” Jotkut kriitikot väittävät, että Rakasta Lähimmäistäsi -periaate Toorassa viittaa jyrkästi vain ihmisen omiin maamiehiin, niin että juutalaisen lähimmäiset juutalaisessa valtiossa olisivat hänen kanssajuutalaisensa. Teksti itse ilmentää tämän teesin valheen, vajaat viisitoista jaetta myöhemmin: (3.Moos.19:33-34): ”Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa.”

Ahad Ha’am puhui juutalaisen kansallisuuden ja juutalaisen etiikan välisestä suhteesta, joista kumpikin käsittää meidän Sionismimme, esseessään nimeltä ”The Character of Judaism” (”Juutalaisuuden Luonteesta”):

Juutalainen oikeudenmukaisuuden laki ei ole eristetty henkilökohtaisten suhteiden kapeaan piiriin. Juutalaisessa tulkinnassa koko kansa voi toteuttaa ’Rakastakaa lähimmäistänne niin kuin itseänne’ -periaatetta sen menettelyissä toisten kansojen kanssa. Sillä tämä periaate ei velvoita kansaa uhraamaan elämäänsä tai asemaansa toisten kansojen hyödyksi. Päinvastoin, jokaisen kansan tehtävä, niin kuin jokaisen yksityisen ihmisen, on elää ja kehittyä oman voiman äärirajoille; mutta samaan aikaan sen täytyy tunnustaa toisten kansojen oikeus toteuttaa samaa tehtävää ilman estettä. Isänmaallisuus – siis kansallinen egoismi – ei saa houkuttaa sitä laiminlyömään oikeudenmukaisuutta ja etsimään itsetäyttymystä toisten kansojen tuhoamisen kautta.

Sionismista on olemassa erilaisia muotoja. Yksi muoto korostaa juutalaista kansallista itsensä suurentamista juutalaisen tasa-arvolle, oikeudenmukaisuudelle ja 

liberaaleille arvoille omistautuneisuuden kustannuksella. Toinen Sionismi tasapainottaa meidän velvollisuuksiamme itseämme ja omaa kansaamme kohtaan meidän yleismaailmallisten sitoumuksiemme kanssa, siinä uskossa, että ihminen voi rakastaa ja antaa erikoisilla tavoilla etusijan hänen omalle kansalleen samalla tukien tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja kunnioitusta kaikille, yhtälailla juutalaisille ja ei- juutalaisille, Israelissa. Yksi tällainen etusija on Israelin juutalainen julkinen kulttuuri, joka ilmaisee sen juutalaisen enemmistön historiallista muistoa ja kansallista identiteettiä; toinen on Paluulaki, joka sallii kenelle tahansa juutalaiselle oikeuden muuttaa Israelin maahan ja tulla kansalaiseksi. Meidän pyrkimyksemme rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen ei ilmene ainoastaan meidän raamatullisesti innoitettujen moraalisten imperatiivien omaksumisesta, vaan meidän omasta itsekkyydestä juutalaisena kansana: meidän hyvinvointimme ja turvallisuutemme vaatii, että me pyrimme elämään arabinaapureidemme kanssa rauhassa ja oikeudenmukaisuudessa, auttaen Israelia ja kanssajuutalaisiamme siellä työskente- lemään kohti oikeudenmukaisia ja rauhallisia suhteita heidän kanssaan.

Vaikka Sionismi on juutalaisen kansan kansallinen vapautusliike, meidän vapautuksemme on mahdotonta ilman samanaikaista palestiinalaisen politiikan ja kulttuurisen elämän kukoistamista valtiossa, joka elää rauhassa Israelin vieressä, jonka ihmisiä tulisi kohdella täydellä kunnioituksella ja tasa-arvolla, kun he ovat Israelin kansalaisia.

On myös mielenkiintoista tarkastella, kuinka jotkut ääriortodoksijuutalaiset ryhmät näkevät nykypäivän Sionismin. Seuraava lista on syitä, joita yksi äärimmäinen ääriortodoksiryhmä esittää tuelleen Sionismia vastaan:

ENSIMMÄINEN – Niin sanottu ”Israelin valtio” on jyrkästi vastaan ja täysin ristiriidassa Israelin kansan todellisen olemuksen ja perustan kanssa, kuten on selitetty ylempänä. Ainoa ajankohta, jolloin Israelin kansalle sallittiin valtio, oli kaksituhatta vuotta sitten, kun luojan kunnia oli yllämme, ja niin ikään tulevaisuudessa, kun luojan kunnia ilmestyy jälleen, ja koko maailma palvelee Häntä. Silloin Hän Itse (ilman mitään ihmisten pyrkimystä tai asevoimaa) suo meille valtakunnan, joka perustuu Jumalalliseen Palvelukseen. Kuitenkin, maallinen valtio, niin kuin sellainen joita muut kansat hallitsevat, on ristiriidassa Israelin Kansan todellisen olemuksen kanssa. Hän, joka kutsuu tätä Israelin pelastukseksi, osoittaa että hän kieltää Israelin Kansan olemuksen ja korvaa sen toisella luonteella, maailmallisella, materialistisella luonteella, ja niin asettaa heidän eteensä maailmallisen, materialistisen ”pelastuksen,” ja tämän ”pelastuksen” saavuttamisen keinot ovat myös maailmallisia ja materialistisia, ts. maan ja armeijan järjestäminen. Kuitenkin, Israelin Kansan todellinen pelastus on lähestyä Luojaa. Tämä ei toteudu järjestelemällä ja aseellisella voimalla. Pikemminkin se toteutuu tutkimalla Tooraa ja tekemällä hyviä tekoja. 

TOINEN – Johtuen tästä kaikesta ja muista syistä Toora kieltää meitä päättämästä karkotustamme ja perustamasta valtiota ja armeijaa, kunnes Pyhä, siunattu olkoon Hän, Hänen Kunniassaan ja Olemuksessaan, lunastaa meidät. Valtio on kiellettyä, vaikka sitä johdettaisi Tooran lain mukaisesti, koska karkotuksesta palaaminen on itsessään kielletty, ja meillä on velvollisuus pysyä maailman valtioiden hallinnan alaisina, kuten on selitetty kirjassa VAYOEL MOSHE (Tämän kirjan on kirjoittanut Rabbi Yoel Tittelbaum, Satmar Hassidimien johtaja). Jos me rikomme tätä kieltotuomiota, Hän rankaisee meitä ankarasti (saakaamme armoa).

KOLMAS – Karkotuksesta palaamisen lisäksi, kaikki Sionistien teot ovat jyrkästi Uskoa ja Tooraa vastaan. Koska Israelin Uskon ja Tooran perusta on se, että Toora ilmestyi taivaasta, ja niille jotka sitä tottelevat, tulee palkkio, ja niille jotka sitä rikkovat, tulee tuomio. Koko Israelin Kansa on velvoitettu noudattamaan Tooraa, ja kuka ei sitä halua tehdä, lakkaa olemasta osa Israelin seurakuntaa.

NELJÄS – Sen lisäksi etteivät he itse noudata Tooraa, he tekevät kaiken mahdollisen estääkseen heidän voimansa alle saatua henkilöä täyttämästä Tooran käskyjä. Väitökset uskonnonvapaudesta ovat valheita. He taistelevat koko voimallaan tuhotakseen Israelin uskon. Siksi on selvää, että Sionismi ei ole Israelin kansan pelastaja. Se on pikemminkin heidän suurin onnettomuutensa.

Yllä olevat mielipidenäytteet Sionismista heijastavat ongelmia, joita nykyinen Israelin valtio kohtaa pyrkimyksissään ratkaista ja määritellä itselleen elinvoimaista identiteettiä.

Historia osoittaa, että Sionistijohtajien alkuperäiset päämäärät 1900-luvun vaihteessa olivat hyvin vaatimattomat. Mutta ne tuntuivat suurilta vuorilta siihen nähden, että siihen aikaan Israelin maassa ei ollut paljon mitään. Sionismin varhaisten vuosien aikana eurooppalainen juutalaisväestö oli pääasiassa uupunut ja poljettu alas, varsinkin idässä. Israelin maassa oli vain kourallinen juutalaisia, jotka elivät Turkin valtakunnan vallan alaisina, köyhyydessä. Hebronissa, Galileassa, ja Jerusalemissa, arabit tappoivat juutalaisia. Maahanmuutto, mikä tapahtui, koostui pääasiassa ideologisesti motivoituneista köyhistä, jotka elivät niukalla varallisuudella. Tällaisten olosuhteiden alla ihmiset pystyivät ajattelemaan ainoastaan selviytymistä ja meidän esi-isiemme maan asuttamista, kotimaan, suojan rakentamista ”Vaeltavalle Juutalaiselle.” Brittiläisen Mandaatin aikana olosuhteet paranivat hieman Sionisti- leirille, mutta varhaisena aikana oli yksinkertaisesti kysymys selviytymisestä potentiaalisesti massiivien arabiarmeijoiden edessä, jotka pystyisivät helposti uhkaamaan juutalaisväestön olemassaoloa Israelin maassa. Nyt vain vuosisata sen jälkeen, kun juutalainen valtio on perustettu maahan, jonka Jumala antoi isillemme, ja on perustettu ’juutalainen’ armeija, jolla on juutalaiset lentäjät ja juutalaiset ohjukset, ja juutalaisia kukkia ja avokadoja kuljetetaan Pohjois-Eurooppaan, on todisteita, että poliittisen ja kulttuurisen Sionismin hiukan vaatimattomat päämäärät olivat liian riittämättömät ja minimaaliset täyttääkseen kahdeksannen vuosisadan Israelin 

profeettojen (Aamos, Hoosea, Jesaja, Miika) unet ja näyt, tai edes hieman tyydyttämään juutalaista sielua. Sionismin perustajaisät eivät pystyneet kuvittelemaan modernin Sionismin tulevaa kehitystä ja menestystä tai juutalaisen valtion potentiaalista todellisuutta Israelin maassa. Maanviljelysyhteiskuntien, Kibbutz- liikkeen ja monipuolisen teollisuuspohjan menestyksellinen luonti ylittää pitkälti varhaisten Sionistien odotukset, joiden täytyi rakentaa teitä paljain käsin, odotuksin ja kuvitelmin, jotka eivät pysty elättämään jatkuvaa näkyä Siionin tulevaisuudelle.

On kulunut yli 38 vuotta siitä, kun Israel vapautti Jerusalemin, Juudean ja Samarian vuoden 1967 Kuuden Päivän Sodassa, ja maallisen Sionismin unelma, niin kuin Brener, Sokolow ja jopa Jabotinsky kuvittelivat, voidaan todeta jo täyttyneeksi. Juutalainen valtio on olemassa Jordanjoen ja Välimeren välissä. Meillä on israelilaisia lentäjiä ja maanviljelijöitä, israelilaisia vientituotteita ympäri maailmaa, mainitsematta israelilais-juutalaisrikollisia, jotka kukoistavat sekä Israelin maassa että ympäri maailmaa. Näiden 38 vuoden ajan me olemme ylläpitäneet hallintaa noin 4 miljoonan palestiinalaisarabin sotilaallisesta miehityksestä Gazan kaistaleella, Juudeassa ja Samariassa. On selvää kaikille, joilla on silmät päässään, että me olemme tulleet Sionismin jälkeiseen aikakauteen. Kibbutz-liikkeen sisällä, vanhan sionistinäyn todellisessa linnakkeessa, me näemme parhaiten tämän ilmiön. Nykypäivän Kibbutz-nuorille maallinen Sionismi on vain alaviite historiankirjoissa. Mitä on nykyisen Israelin nuorten mielessä? MTV:n katsominen, heidän seuraava ulkomaanmatkansa ja ostosten tekeminen lentokentän verovapaamyymälöissä. Vaikka tähän saattaa olla joitakin poikkeuksia, suurimmalta osin nykypäivän israelilaisnuoret eivät ole innokkaita rakentamaan maata tai kohentamaan ihmisluon- netta, eivätkä he ole halukkaita muuttamaan maailmaa. Yhdellä mahdollisella poikkeuksella suurin osa nuoresta israelilaisesta yhteisöstä juoksee ”Maailman” rikkauksien perässä eikä Jumalan Israelin kansalle, Israelin ihmisille ja koko maailmalle antamien lupauksien täyttymysten perässä. Tuo poikkeus on Kansallisen Uskonnollisen Puolueen Beni Akiva -nuorisoliike, joka asuttaa Juudeaa ja Samariaa, ja tekee juuri samaa mitä varhaiset Sionistiliikkeen uudisraivaajat tekivät Sharon Laaksossa, Rosh Pinassa ja Tel Amalissa. Mutta heillä on sama lyhyen etäisyyden näky, jota liikkeen perustajaisät osoittivat.

Maallisella Sionismilla on rajoittunut fyysisen kotimaan uudelleenrakentamisen näky juutalaiselle kansalle. Tämä typistetty näky maan rakentamiselle on suurin piirtein täyttynyt ja se pitäisi julistaa vararikkoiseksi pääministeri Sharonin hiljattain määrätyn massiivisen yksipuolisen vetäytymissuunnitelman jälkeen. V oimme virallisesti todeta tänään, että olemme astuneet Sionismin jälkeiseen aikakauteen. Juutalainen kansa, ja myös maailma, tarvitsevat nyt uuden Sionismin muodon, jota voimme kutsua ”Siionin Sionismiksi.” Tämä uusi ”Siionin Sionismi” ei ole poliittinen vaihtoehto olemassa oleville vanhan Sionismin jäljille, eikä se ole uudistus Theodore Herzlin ja sionistikongressin sionistinäystä, joka heillä oli Baselissa, Sveitsissä. Tämä uusi esitetty ”Siionin Sionismi” on uusien päämäärien ja uuden innostuksen etsintä juutalaisen kansan herätykseksi ja ettei kahdeksannen vuosisadan Israelin profeettojen yleismaailmallista näkyä kaikelle ihmiskunnalle laiminlyötäisi.

Tämä uusi ”Siionin Sionismi” pyrkii herättämään sitoumuksen Israelin tulevaisuuden täydelliselle näylle, niin kuin Jumalan Sana kuvailee juutalaisen kansan muinaisissa teksteissä. Tässä on muutamia uuden ”Siionin Sionismin” tienviittoja:

Siionin Sionismin” päämäärät ovat Israelin profeettojen päämäärät Israelin kansalle ja Israelin maalle. Juutalaisen kansan paluu Siioniin, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin maahan, ei voi olla vain maallinen, poliittinen liike. Sen täytyy perustua Jumalan lupausten täyttymykseen, kuten Israelin profeetat ovat ennustaneet.

”Siionin Sionismi” ei ole liikehdintä pelkästään juutalaiselle kansalle ja niille, jotka tahtovat asua Israelin maassa, vaan kaikelle ihmiskunnalle. Kuten profeetta Jesaja sanoi: ”Sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” Israelin profeettojen näky on yleismaail- mallinen näky, joka kattaa kaikki maailman kansat. Joten Sionismi ei voi olla vain juutalainen asia – sen täytyy olla ennalleenasettamisen liike kaikille maailman kansoille ilman rotuennakkoluuloja tai henkilöiden kunnioitusta.

”Siionin Sionismi” huomioisi kaikkien ihmisten perustarpeet ja toimisi vanhurskaudessa ja oikeudenmukaisuudessa kaikkia rotuja ja ihmisiä kohtaan, eikä osoittaisi kunnioitusta vain yhtä erityistä rotua, uskontoa tai ihonväriä kohtaan. Ei voi olla olemassa Jumalan antamaa liikettä, joka ei toimisi vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti kaikkia ihmisiä kohtaan. Jumalan kansa on määrätty olemaan pyhä kansa ja vanhurskas kansa, joka huolehtii leskistä ja orvoista ja toimii oikeudenmukaisesti köyhiä ja kärsiviä kohtaan.

”Siionin Sionismi” pyrkii ennalleenasettamaan Jumalan Sanan ja Hänen Siionille antamansa lupausten arvokkuuden ja kunnian sekä maantieteellisellä paikalla että hengellisellä olemuksella. Profeetta Jesaja lupasi, että me tulemme lohdutetuiksi Jerusalemissa, ja tämän pitäisi olla ”Siionin Sionismin” päämäärä ja tehtävä. Raamatullisen Sionismin kohde pitäisi olla kuten profeetta Jesaja (51:11) kuvaili: ”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.”

Jos sinulla on päämääriä, jotka ovat vähempiarvoisia kuin Jumalan säätämät päämäärät Siionin ennalleenasettamiselle Hänen Sanassaan, sinulla on vähemmän kuin mitä Jumala tahtoo Hänen kansalleen ja maailmalle. Jumalan siunaukset eivät ole niiden yllä, jotka ottavat Hänen paikkansa ja olettavat pärjäävänsä omillaan. 

Älkää ymmärtäkö minua väärin, kyllä minä ylistän ja iloitsen siitä, mitä maallinen Sionismi ja sen uskonnolliset oksat ovat tehneet maan uudelleen rakentamisen hyväksi tähän asti. Kuitenkin ilman sen raamatullista näköalaa, Sionismi ei voi koskaan maksimoida sionismin näyn täysiä puitteita kansan ja yhtälailla koko maailman luonteen muuttamisesta.

Ilman näköalan muuttamista, kansakunnat eivät sano: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.”

Moderni poliittinen Sionismi tarvitsee todella suurta tarkistusta ja kunnostautumista. Ensimmäisen askeleen täytyy olla paluu Jumalan Sanan tunnolliseen uudelleen- lukemiseen, jotta Jumalan ohjelman toimintamalli paljastuisi. Meidän kaikkien täytyy vakavasti ottaa huomioon, että Diaspora kaikkine kärsimyksineen yhtälailla loistoineen, yhdistettynä juutalaisten saavutusten nerokkuuteen, tehtiin kaikki ”Jumalan Israelin kansalta kätkemiensä kasvojen” varjon alla. Tämä selviää lukemalla kohtaa, kuten Hesekiel 39:23-24, ”Ja pakanakansat tulevat tietämään, että Israelin heimo joutui pakkosiirtolaisuuteen syntivelkansa tähden, koska olivat olleet minulle uskottomat, ja minä kätkin heiltä kasvoni, ja niin minä annoin heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni.” Tässä olennainen lupaus on, että kun Jumala palauttaa Hänen kansansa takaisin heidän esi- isiensä maahan, Hän ei enää ”kätke kasvojaan heiltä”. Tämä tarkoittaa, että Israelin palattua ja ennalleenasetettua heidän oikeutettuun perintöosaansa Israelin Maassa ja Jumalan Hengessä, Hän näyttää ”Hänen kasvonsa” Israelin kansalle, kuten seuraava jae sanoo: Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra." (Hesekiel 39:29)

Moderni ortodoksijuutalaisuus ei voi olla Jumalan Israelin profeetoille antamien lupausten täyttymys, koska ortodoksijuutalaisuus on yhä juurtuneena Diasporassa. Se on juutalaisuuden muoto, jonka loivat Diasporassa elävät suuret miehet, jotka toimivat Jumalan ”kätkettyjen kasvojen” varjossa, eikä Jumalan Pyhän Hengen ilmestyksessä, kuten profeetta Hesekiel lupasi yllä lainatussa kohdassa. Jumalan Pyhä Henki tulee vuodattaa Israelin huoneen ylle siinä yhteydessä, missä Jumala ei enää kätke kasvojaan Israelin kansalta, kun heidät on ennalleenasetettu kansana ja he ovat palanneet Israelin maahan.

Kristillisen Sionismin rooli juutalaisen kansan ennalleenasettamisessa takaisin heidän oikeutettuun perintöosaansa.

Olemme todistajia Kristillisen Sionismin suurelle liikkeelle, joka on jo yli puoli riemuvuotta vanha. Tuhannet kristityt ympäri maailmaa tulevat säännöllisesti Israeliin osoittamaan tukensa ja rohkaisemaan Israelin valtiota heidän evankelisella innollaan, seisten Israelin rinnalla ja tukien Israelia poliittisesti ja taloudellisesti. Evankeliset näkevät Israelin pankkina, johon voi tallettaa varoja käytettäviksi heidän omien tulkintojensa täyttämiseksi profetioista. Tämä on todellinen syy sille, miksi maalliset israelilaiset instituutiot imevät itseensä suurimman osan evankelisten tuesta Israelille ja Sionismille, verrattuna hyvin pieneen tukeen, jota annetaan Jeshuan juutalaisille opetuslapsille Israelissa. Kristillinen Sionismi on joutunut saman ongelman saaliiksi kuin juutalainen Sionismi, jonka mukaan Israelin valtion fyysinen ennalleenasettaminen riittää profeettojen sanojen täyttämiseksi. Kristillisen Sionismin esityslista ei koske juutalaista kansaa eikä heidän hyvinvointiaan niin paljon kuin se koskee tyydytystä, jonka he kokevat uskoessaan siihen, että Israelin Valtion tapahtumien kehitys ”oikeuttaa” heidän tulkintansa profetiasta.

Niin sanottujen ”kristillisten sionistien” joukossa on rinnakkaisliike, joka alkaa tunnustaa, että Raamatullisen Sionismin todellinen kutsumus sisältää myös Jumalan Sanan perinnön hengellisen ennalleenasettamisen, niin juutalaisille samoin kuin ei- juutalaisille. Näiden uusien ”kristittyjen sionistien” muotojen joukossa on niitä, jotka tunnustavat että ensimmäisen vuosisadan uskon ja Uuden Testamentin uskomusten juutalaisten juurien ennalleenasettaminen on oleellista sekä uskoville juutalaisille että ei-juutalaisille Jumalan Valtakunnassa. Tämä uusi aalto koostuu ihmisistä, jotka todella rakastavat juutalaista kansaa, rakastavat Evankeliumin juutalaisuutta ja etsivät tapoja noudattaa Jumalan käskyjä. He todella tahtovat astua syvempään suhteeseen Israelin maan ja kansan kanssa ja erityisesti paikallisten Jeshuan juutalaisten opetuslasten kanssa. Heille profeetalliset lupaukset merkitsevät paljon enemmän kuin pelkkä juutalaisen kansan ennalleenasettaminen poliittiseen olemukseen nimeltä ”Israel.”

Profeetat näkivät ei-juutalaiset juutalaisen kansan kanssa ylistämässä Israelin Jumalaa, rukoilemassa heidän kanssaan yhdessä samassa ”Jumalan huoneessa” ja yhdessä kunnioittamassa Sapattia. Huomioikaa profeetta Jesajan sanat luvussa 56:3- 8, ”Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: ’Minä olen kuiva puu’. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.”

Minua aina ihmetyttää, että niin monet kristityt käyttävät Jesajan luvun 56 jakeita 7 ja 8 jumalanpalveluksissaan ja teologian kirjoissaan, kun he puhuvat Jumalan huoneen yleismaailmallisuudesta (kaikkien kansojen rukoushuone), mutta he unohtavat mainita, että tämän kohdan asiayhteys liittyy myös Sapattiin ja Jumalan palvomiseen Jerusalemissa. Tämä on profeetallinen näky Israelin aseman ennalleenasettamisesta yleismaailmallisen tulevaisuuden näyn asiayhteydessä, joka on parempi kuin nykyhetki. Jos tämä teksti tulee toteutumaan seurakunnan sisällä, niin kuin useimmat kristityt tulkitsijat väittävät, silloin seurakunnan tulee olla juutalainen ja Herran Temppelin tulee sijaita Israelin maassa, Jerusalemissa, jolla on yhteys kaikkiin kansoihin heidän Sapatin noudattamisensa kautta ja juutalaisen Jumalan palvomisen kautta.

Teidän tulisi selkeästi ymmärtää, että minä en saarnaa tässä, että kaikkien kristittyjen ja pakanauskovien tulee noudattaa Sapattia tai muuten he joutuvat kadotukseen. Minä kuitenkin totean, että Jumalan ja Hänen Sanansa yleismaailmallisuus, profeetta Jesajan silmissä, on läheisesti yhdistetty syvään suhteeseen, joka on olemassa maailman kansojen ja Israelin välillä, kansana ja uskona.

Jos vertaamme Jumalan Sanan lupauksia kansojen suhteen ja juutalaisen kansan ennalleenasettamisen suhteen siihen maahan, jonka Jumala antoi Aabrahamille, Iisakille ja Israelille, meille selviää että moderni Kristillinen Sionismi on puutteellinen seuraavissa asioissa:

Kristillinen Sionismi, aivan kuten maallinen juutalainen Sionismi, on laiminlyönyt yleismaailmallisen raamatullisen tehtävän saattaa kansat tietoon ja ymmärrykseen Jumalasta ja Israelin hengellisestä rikkaudesta Evankeliumin juutalaisten juurten asiayhteydessä.

Kristillinen Sionismi, kuten maallinen juutalainen Sionismi, on pääosin keskittynyt tukemaan Israelin maallista valtiota ja israelilaisia oikeistosiiven poliittisia puolueita, eikä yleisesti osoita paljoa mielenkiintoa rikkaaseen raamatulliseen hengelliseen perintöön, joka voi selittää Uutta Testamenttia asettaen sen ensimmäisen vuosisadan yhteyteen.

Kristillinen Sionismi ja yhtälailla maallinen juutalainen Sionismi eivät osoita mielenkiintoa Jeshuan juutalaisten opetuslasten suorittamaa Evankeliumin julistamista kohtaan Israelin maassa. Se ei ole myöskään kiinnostunut tukemaan sitä, mitä Herra tekee ”messiaanisten juutalaisten” keskuudessa ympäri maailmaa.

Kristillinen Sionismi on osoittanut epärealistista pelkoa avointa suhdetta kohtaan Jeshuan opetuslasten yhteisön kanssa Israelissa. Yleinen suunta on ollut, että hävetään paikallisia ”messiaanisia juutalaisia seurakuntia” samalla

16

OPETUSTA SIIONISTA – JOULUKUU 2005 – CHESHVAN 5766

tapaa kuin joku New York Citystä saattaisi hävetä kauan kateissa ollutta köyhää kolmatta serkkuaan Ozark-vuorten takametsistä.

Kristillinen Sionismi on adoptoinut israelilaisen maallisen poliittisen oikeistosiiven kansallisen Sionismin samalla unohtaen Jumalan Siionille antamien lupausten tarkoituksen Jumalan Sanan profeetallisissa kirjoituksissa. Todellinen halu nähdä Siion ennalleenasetettuna, kuten profeetat ovat ennalta nähneet sen, ei voi poistaa ei-juutalaisten paikkaa Israelin maassa, ”Herran temppelissä”, eikä se voi estää arabikansaa olemasta osa ”kaikkia kansoja”, josta profeetta Jesaja puhuu.

Minä koen, että kristityt, jotka väittävät rakastavansa Israelia ja juutalaista kansaa, eivät voi olla vilpittömiä tämän rakkauden suhteen, jos he eivät ensisijaisesti tunnusta tarvettaan omata kahta ominaispiirrettä, jotka ovat olennainen osa jokaista kristittyä – vanhurskaus ja halu jakaa Ilosanoma, että Jeshua on Israelin Messias ensin ja sitten myös koko maailman. Kun kristityillä suhteessaan Siioniin ja Israeliin ei ole näitä kahta ominaispiirrettä lujasti juurtuneina itseensä, heillä ei voi olla todellista ilmaisua heidän rakkaudessaan Siionia kohtaan tai itse asiassa heidän valmiudessaan Messiaan paluuseen lopun päivinä.

Israelilaisen Maallisen Sionismin täytyy palata kotiin!

Israelilaiset kirjoittajat ovat todenneet selvästi, että kolmannen vuosituhannen tullessa Israel ja juutalaiset yhteisöt ovat astuneet Sionismin jälkeiseen aikakauteen. Tässä on lainaus Meyrav Wurmserilta, joka on Middle East Media & Research Institute (MEMRI):n johtaja, suunnitteluryhmästä Washington D.C.:ssä.

Israel on tänä päivänä keskellä kulttuurista sisällissotaa, jossa yksi puoli tahtoisi nähdä maansa jatkavan olemassaoloaan juutalaisena valtiona ja toinen puoli uskoo, että Sionismi, joka on valtion perustava aate, on tullut päätepisteeseensä. Jälkimmäisen ryhmän mielestä Israelille on koittanut aika siirtyä sen Sionismin jälkeiseen, post-Sionismin vaiheeseen; tästä syystä ryhmä kutsuu itseään ”post- sionistiksi.” Heidän oman määritelmänsä mukaan post-sionistit ovat anti-sionistisia, tarkoittaen että he uskovat Sionistiliikkeen olleen vailla moraalista pätevyyttä sen syntymisestä lähtien ja siksi sitä täytyy vähätellä. Lisäksi post-sionistit myös kyseenalaistavat heidän uskontonsa moraaliset perustat.

Post-sionistit pyrkivät todistamaan sionistiunelman moraalisen pätevyyden puutteellisuuden; he näkevät Israelin nykytilanteen vaiheena, jossa sionistitotuudet juutalaisen nationalismin moraalisesta tarkoituksesta ovat enimmäkseen romahtaneet ilman mitään merkkiä siitä, mikä korvaisi ne. He väittävät olevansa post- modernisteja, tarkoittaen, että he kannattavat filosofista koulua, joka näkee kaiken suhteellisena ja joka pyrkii purkamaan ja ”ylittämään” modernia todellisuutta ja arvoja tarjoamatta mitään korviketta. Heidän ilmaistu päämääränsä on Israelin valtion perustamiseen käytetyn sionistiaatteen tuhoutuminen. Heidän tarkoituksensa on täysin negatiivinen; ei Sionismin parantaminen, vaan sen tuhoaminen. Post- sionistikirjailijat avoimesti pyrkivät olemaan luomatta uutta israelilaista historiankirjoitusta, joka on vapaa kaikista ideologisista taipumuksista, mutta mieluummin pyrkivät tartuttamaan Israelin vastaisen taipumuksen niihin. Silloin tällöin he myöntävät, että heidän työtään ”ohjaa post-sionisti-ideologia ja näkökulma.” T oisin sanoen, he yksinkertaisesti korvaavat yhden ideologisen taipumuksen – positiivisen, joka keskittyy rakentamiseen – toisella, negatiivisella, joka keskittyy tuhoamiseen.

Post-sionistit koostuvat ensisijaisesti vasemmistosiiven israelilaisesta älymystöstä. Tämä ajattelutapa tuli ensimmäisenä israelilaiseen elämään israelilaisten akateemikkojen, pääosin historioitsijoiden ja sosiologien kautta. ”Uudet historioitsijat” ja ”uudet sosiologit”, kuten nämä henkilöt kuvailivat itseään, haastoivat sionistihistoriankirjoituksen valtavirran olevan ideologisesti taipunut käyttäessään tutkimusta todistaakseen sionistiväitteiden moraalisen pätevyyden.”

Jos tämä on totuudenmukainen selostus Sionismin tilanteesta nuorten maallisten israelilaisten keskuudessa, se tarkoittaa, että on tullut aika arvioida ja ajatella uudelleen modernin Sionismin päämääriä ja tehtävää sekä maallisen Sionistiaatteen kristillistä tukea. On aika sekä juutalaisten että heidän kristittyjen ystäviensä muokata uudelleen heidän aatteitaan, Jumalan profeetallisten lupausten valossa juutalaiselle kansalle ja maailmalle. Modernin Sionismin ja niin kutsutun kristillisen Sionismin täytyy palata kotiin, siihen näkyyn, jonka Israelin profeetat näkivät viimeisiä päiviä varten – odotus Siionin perinnön sekä fyysisestä että hengellisestä uudistumisesta koko maailman hyödyksi.

Ei, minun tarkoitukseni ei ole vihjata tällä tai edes ehdottaa, että kristityt luopuisivat mielihyvistä, joita he näyttävät saavan heidän teologisista väittelyistään liittyen oppiin tuhatvuotisesta valtakunnasta. Tarkoitukseni on ehdottaa, että kristittyjen tarvitsee rakentaa uudelleen terveellinen suhde Israelin ja juutalaisen kansan kanssa ympäri maailmaa. Suhteen pitää perustua paljoa enempään kuin jonkun lahkon tulkintojen täyttymiseen Jumalan lupauksista juutalaiselle kansalle tai eskatologiseen arveluun. Kristittyjen Sionistien täytyy perustaa sellainen suhde Israelin ja maailman juutalaisen yhteisön kanssa, joka perustuu kokonaan Jumalan Sanaan – sisältäen erityisesti Uuden Testamentin. Sellainen suhde minun nöyrästä mielestäni perustuisi rehelliseen kumppanuuteen sekä juutalaisen kansan että Jeshuan paikallisten juutalaisten opetuslapsien kanssa. Se edistäisi sekä terveellistä keskustelua että myös molemminpuolista tukea Jumalan tahdon parempaa täyttymistä varten omissa yhteisöissämme.

Israelilaisten puolella tai kristittyjen puolella ei pitäisi olla mitään pelkoa jaetusta rehellisestä vuoropuhelusta, johon kuuluvat Jeshuan juutalaiset opetuslapset. Jeshuan juutalaiset opetuslapset eivät ole yleisesti tunnustettu osa Israelin yhteiskuntaa.

Nykyään Jerusalemissa, kaupungin keskustassa sekä vähän alle kilometrin säteen sisällä, niin moni kuin viisi Jeshuan juutalaisten opetuslasten seurakuntaa palvelevat Jumalaa jokainen omalla tyylillään, mutta ne ovat yhtenäisiä tuodessaan Jumalan Kunniaa ja Pelastusta Israelin kansalle.

Yksin meidän seurakunnassamme on ainakin viisi nuorta ihmistä, jotka ovat ansainneet ”yksikön parhaimman sotilaan palkinnon” Israelin armeijalta. Kaikki nuoremme ovat vilpittömiä ja avoimia koskien heidän uskoaan Jeshuaan sekä opiskelijoina että ollessaan armeijassa. Enää ei pidetä outona tavata uskova juutalainen, joka tietää kuinka rukoilla muodollisessa jumalanpalveluksessa kaikkien muiden uskonnollisten juutalaisten joukossa armeijayksikössään. Enää ei pidetä outona, että Jeshuaan uskovat toimivat armeijan upseereina tai korkeina Israelin hallituksen virkailijoina, jotka tunnustavat että Jeshua on Messias.

On väistämätöntä, että tulevaisuudessa kristityt ottavat haasteen vastaan rakentaa ”Jumalan huonetta” Israelin maassa ja he tulevat perustamaan rehellisen suhteen juutalaisten yhteisöjen kanssa maailmanlaajuisesti sekä juutalaisten veljiensä kanssa niin kutsutuissa ”messiaanisten juutalaisten seurakunnissa.” Jumalan Sana ja kohdat kuten Jesaja 2:2-3 [”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.”] tulevat olemaan tämän suhteen päämäärä ja tiennäyttäjä, ja Jumalan lupausten yleismaailmallisuus tulee olemaan korkeimpana tämän raamatullisen Siionin Sionismin asialistalla.

Toivon että me kaikki todistamme kaikkien Jumalan lupausten täyttymistä Hänen juutalaiselle kansalleen Israelin maassa yhtä lailla kuin diasporan juutalaisille, jotka ovat matkalla kotiinsa. Toivon, että Seurakunta löytää tiensä kotiin, tulee ennalleenasetetuksi ja uudestaan yhdistetyksi raamatullisen uskon juuriin sekä herätetyksi henkiin ja istutetuksi täydelliseen Jumalan Sanaan, vielä kun sanotaan ”tänä päivänä”.

Jeshuan Messiaan opetuslapsina meidän kaikkien pitäisi rukoilla ja työskennellä kohti Siionin todellista raamatullista ennalleenasettamista, sellaista joka heijastaa Uuden Testamentin näkyä Jumalan Sanan kaikista tärkeimmästä lupauksesta: sekä juutalaiset että ei-juutalaiset tulevat seisomaan yhdessä yhtenä anteeksiannettuna ja pelastettuna ’uutena ihmisenä’. Tämä on todellinen raamatullinen Siionin Sionismi, joka yhdistää maan, kansan ja maailman Jesajan profetian kanssa: ”Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi” – että Jumalan huone tulee todella olemaan kaikkien kansojen rukoushuone.