Elhanan ben Avraham
”Missä ilmoitus puuttuu siinä kansa käy kurittomaksi” (Snl. 29:18).
Tämän viisaan ja varoittavan katkelman sanat kuvaavat hyvin sitä tilaa, missä suuri osa maailmastamme on tänä päivänä. Ristiriitaiset filosofiat, poliittiset suunnat ja uskonnot ovat olleet sotajalalla jo niin kauan, että ”rauhasta” on tullut lähes määrittelemätön ja abstrakti käsite. Kuitenkin ”rauha” on esityslistojen kärjessä ympäri maapalloa ja sitä käytetään poliittisena juonena ja aseena. Parhaimmillaankin se on vain synonyymi tulitauolle ja elossa pysymiselle. Pahimmillaan ”rauhaa” käytetään, tai voidaan käyttää, houkuttelemaan ja tuhoamaan monia (Dan. 8:25). ”Rauhasta”, jota kuvaillaan Liittojen Kirjassa (tämä on vanha heprealainen nimi Raamatulle), on tullut epämääräinen. Pikkumaisuus ja itsekkäät motiivit ovat hämärtäneet sen. Ja voiko mitään muuta Kirjoitusta soveltaa edes niihin, jotka ovat maistaneet taivaallista ilmoitusta: ”Minun kansani joutuu häviöön, sillä he ovat tietoa vailla” (Hoos. 4:6).
Oletko koskaan pohtinut miten ihana ilmoitus Messiaasta, Rauhan Ruhtinaasta, joka lähti Israelista, Jerusalemin kaupungista, on kulkenut kaksi tuhatta vuotta planeetan ympäri ja saavuttanut sinun kotikaupunkisi? Oletko koskaan vertaillut alkuperäistä ilmoitusta, joka löytyy Raamatun sivuilta, omassa kaupungissasi ja seurakunnassasi vallitsevaan tilanteeseen? Näetkö niissä mitään samaa, vai näetkö kokoelman uskonnollisia laitoksia, jotka tunnustavat uskoa Messiaaseen, mutta joilla on vain vähän yhteistä yhteyttä ja vielä vähemmän keskinäistä yhteyttä? Onko jokin mennyt vikaan? Onko ilmoitus vääristynyt matkan varrella? Kuitenkin näiden Messiaan nimessä tapahtuvien kokoontumisien tärkeänä velvollisuutena on olla elävänä esimerkkinä ilmoituksesta (Joh. 17:20-23), eikä ainoastaan ilmoituksen vieminen maailmalle.
Maailma meidän ympärillämme näyttää käyvän kurittomaksi monilla alueilla ja hajoavan yhä pienempiin yksiköihin ja aatesuuntiin. Suuri osa itäeurooppalaisista maista ja neuvostovaltioista on hylännyt kommunismin epäaidon näkemyksen hajottaen yhteisön uusiksi näkyä etsiviksi ryhmittymiksi. Etelä-Eurooppa uudistaa itseään ja etsii omaa tarkoitustaan nykyään. Vauraassa Lännessä kyynisyys on alentanut yleisen näkemyksen alkeistasolle: Itsensä toteuttamiseen ja välittömään tyydytykseen. Jopa avioliitosta on tullut epävakaa instituutio. Prosentuaalisesti suuri määrä avioliitoista päätyy avioeroon ja perheiden lapsien sisimpään jää epävarmuus ja epätasapaino. Toiset taas pelkäävät hankkia lapsia, koska heillä ei ole jatkuvuudentajua, ei tajua menneisyydestä johon samaistua, eikä tulevaisuuden näkyä jolla antaa viestikapula eteenpäin. Ei juuria, ei hedelmää.
Arabimaailman aaltoilevat hiekat haltioituivat islamilaisen näkemyksen tuulesta, epätoivoisesta Vanhan ja Uuden Testamentin ajatusten vääristymästä, joka nousi 700-luvulla Keski-idän sekaannuksessa. Kaukoitä on pystyttämässä materialismin kirkkoa tai viemässä filosofioitaan ja mystiikkaansa nälkäiseen ja hengellisessä vararikossa olevaan Länteen täydentäen sen tämänhetkistä näkemystä: ”minä jumalana”.
Kun tällainen valtava eksytyksen lumipallo vyöryy uhkaavasti kohti 2000-lukua, kuinka me sallimme itsemme Jumalan lapsina lamaantua pikkumaisuuksien vuoksi, ja hajaantua henkilökohtaisten kiistojen vuoksi? Onko elämän näky, joka meille on uskottu, patoutunut itsekkyytemme vuoksi ja pienentynyt märkiväksi suoksi. Tällaisen hengellisen nälkiintymisen meitä ympäröidessä, meidän täytyy huolellisesti tutkia omaa uskoamme ja ehkä seuloa pois ne lisäykset ja vähennykset, jotka ovat johtaneet hajaantumiseen. Olivatpa ne sitten paaveja, ”profeettoja” tai ”naispappeja”, meidän tulee poistaa ne virtauksen tieltä, että puhtaat ja elävät vedet voisivat jälleen virrata saastumattomasta Lähteestä.
Meidän täytyy olla rehellisiä itsellemme etsiessämme ja kysyä: Olemmeko ehkä rakentaneet oman kultaisen vasikan opista ja lahkosta? Olemmeko me, kuten Israelin lapset erämaassa, tulleet kärsimättömiksi ja rakentaneet itsellemme jumalan, joka ei kuule eikä näe? Juuri heidän kärsimättömyytensä aikana heidän alastomuutensa paljastui heidän vihollisilleen (2.Moos. 32:25). Sanonta ”kurittomuuden vallassa” on sama sekä tässä katkelmassa että toisessa tekstikohdassamme, Snl. 29:18. Kauhuksemme olemme saaneet viimeaikoina nähdä liian monien pappien ja papistojen häpeällisen alastomuuden alttiina vastustajiensa edessä. Ollemmeko olleet uskottomia niiden ”pienten” asioiden kanssa, joita Jumala on meille antanut, halutessamme ”suurempia asioita” itsellemme? Voisiko jopa olla niin, että olemme menettäneet näyn ja käyneet kurittomiksi, tekemällä kompromisseja sekoittamalla pyhän epäpyhän kanssa?
Messiaan ruumiissa on tilaa kaikille sateenkaaren väreille ja monille sävyille sekä muodoille, mutta meidän arvojärjestyksemme täytyy olla varma korkeimman tarkoituksen vuoksi. Puhdistakaamme siis sen vuoksi tie. Heittäkäämme pois epäjumalat, jotka saastuttavat meitä, paetkaamme Roomasta ja Babyloniasta ja palatkaamme Jerusalemiin, Lähde ja Kirjoitukset mallinamme. Olkoon Jumalan rauha, jossa kaikki asiat toimivat yhdessä hyvän puolesta, s ilminnähtävä merkki seurakunnissamme ja niiden välillä. Antakoon Jumala meille näyn ykseyden todistukseksi sokealle ja raivoavalle maailmalle.