Parashat Vayelech: Suuri sovituspäivä (Yom Kippur): Voit aloittaa kaiken taas uudelleen (jos todella haluat)
15.9.2018, Yehuda Bachana
Tänä sapattina luemme lukukappaleen nimeltä Parashat Vayelech. Osia Toorasta luetaan suurten juhlien aikana, ja sen tähden me tavallisesti yhdistämme määrättyihin Tishrei –kuun juhla-aikoihin liittyviä tutkisteluja ja aiheita viikoittaiseen Toora –jaksomme tutkisteluun. Muutaman päivän kuluttua paastoamme Israelin kansan kanssa – suuren sovituspäivän paaston. Juutalaisessa ajattelussa tämä on pelottavin mutta silti pyhä päivä, tuomion päivä.
Mooseksen viimeiset päivät
Juutalaisen perinteen mukaan Vayelech –kertomuksen sanotaan tapahtuneen Mooseksen elämän viimeisenä päivänä. Perinne juontuu Mooseksen lausunnosta parashan alussa:
”Minä olen nyt sadan kahdenkymmenen vuoden vanha …” – 5. Moos. 31:2a
Tässä Toora –jaksossa Moosesta käskettiin tulemaan yhdessä Joosuan kanssa ilmestysmajan ovelle, missä johtajan tehtävä siirrettiin virallisesti Joosualle.
Sisällä teltassa Mooses sai Jumalalta profetian. Tässä profetiassa Jumala sanoi Moosekselle, että israelilaiset tulevat eksymään Tooran polulta, ja että kaikki ne pahat asiat ja kiroukset, joita on kuvattu aikaisemmissa lukukappaleissa, tulevat tapahtumaan.
Tämän viikon jaksossa on myös Mooseksen laulu. Kun hän oli sen kirjoittanut, hän kokosi kaikki israelilaiset yhteen kuulemaan sitä. Tämä runo on sekä profetiaa että muistutusta siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa; luemme sen ensi viikon Toora –jaksossa.
Mooses päätti puhumisensa Israelin kansalle ja sai myös valmiiksi Tooran kirjoittamisen:
”Ja Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, leeviläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.” – 5. Moos. 31:9
Mooseksen suuri profetia
Toora ei ole taivaissa eikä se ole merten takana. Sen on oltava lähellä meitä jokaista, että me kansakuntana muistamme aina Jumalan ja historiamme kansana. Tämä käsky on yksityinen ja henkilökohtainen, mutta samalla kertaa se on myös kansallinen. Se liittää meidät Israelin kansaan, Israelin Jumalaan, menneisyyteemme ja toivottavasti parempaan tulevaisuuteen. Tietysti tämä tapahtuu vain, jos pidämme ne sanat, jotka Mooses kirjoitti Tooraan, sanat, joita hän teroitti meille kerta toisensa jälkeen. Mooses lausui yhä uudelleen varoituksen sanoja tarkoituksena estää Israelin kansaa tekemästä syntiä. Mooses kokosi kaikki heimot ja antoi heille Tooran, todistuksen, laulun ja toivon, että varoituksen onnistuisi pitää Israelin kansa erossa synnistä nykyisyydessä ja myös tulevina päivinä. Totuus on se, että Mooses tiesi, mitä tapahtuisi; hän sai tietää sen profetiassa. Kaikki hänen yrityksensä eivät lopultakaan auttaneet. Israelilaiset turmelivat itsensä ja eksyivät pois Jumalasta ja hänen käskyistään.
”Sillä minä tiedän, että te minun kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sentähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla.” – 5. Moos. 31:29
Mooses oli myös tietoinen siitä, että tämä ei ollut kertomuksen loppu. Jumala ei hylkäisi Israelin kansaa. Ajanjaksojen jälkeen, jolloin kansaa olisi rangaistu, kun se oli kapinoinut, kun viholliset olisivat hyökänneet maahan ja kansa olisi useampaan kertaan karkotettu maastaan, Jumala kokoaisi lopulta Israelin kansan uudelleen ja toisi heidät takaisin luvattuun maahan antaakseen heidän yrittää jälleen uudelleen. Olemmeko me valmiita pitämään Jumalan Tooran kirjoitetun liiton tänä aikana? Vai päätämmekö me myös hylätä Tooran? Niin kuin viime viikon parashassa kirjoitettiin:
”Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa…” – 5. Moos. 29:19
Kansallisen identiteettimme säilyttämisen tärkeä merkitys
Nykyisin me kuulemme usein, että Toora ei ole enää välttämätön, se ei ole, mitä Jumala todella tahtoo. Jotkut ajattelevat, että he tietävät, mitä Jumala tahtoo, hän tahtoo meidän sydämemme, uskomme ja palvontamme. Kaikkivaltias ei kaipaa listoja siitä, mitä tehdä tai mitä jättää tekemättä.
Henkilökohtaisella tasolla tämä lausunto on 100% totta. Mitä meihin uskoviin tulee, Tooran ydin on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme. Se on näin yksinkertaista!
Kuitenkin kansallisella tasolla tämä lausunto on täysin väärä. Meidän on säilytettävä kansallinen identiteettimme sekä välitettävä historiamme lapsillemme. Tähän kuuluu se, että liitämme heidät siihen perintöömme, joka koskee koko Egyptistä vapautumisen tapahtumaa, kansakunnan patriarkkoja, ja meidän on myös liitettävä heidät niihin lupauksiin, jotka esi-isillemme annettiin.
Se, mitä yritän sanoa, on se, että kun täytän käskyn rakentaa lehtimaja tai puhaltaa soofariin, täytän käskyn etupäässä opettaakseni seuraavaa sukupolvea liittääkseni heidät muuhun kansakuntaan ja juutalaisen kansan yhteiseen muistiin. Tooran tarkoitus on auttaa kansaa elämään tietyllä moraalisella tasolla ja käyttäytymään oikein ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan; Toora on tarkoitettu yhteiskunnalle kokonaisuutena.
Miksi vietämme suurta sovituspäivää (Yom Kippur)?
Pitkä ja kivulloinen historiamme opettaa meitä, että ne, jotka luopuivat Toorasta ja Israelin perinteestä, hylkäsivät identiteettinsä ja yhteytensä Israelin kansaan ja Israelin tulevaisuuteen. Tästä syystä me paastoamme suurena sovituspäivänä. Uskon täysin Jeshuan Messiaan veren sovitukseen, hän on armahtanut minut ja puhdistanut elämäni parhaimmalla ja täydellisimmällä tavalla.
Me paastoamme, koska me emme ole vain yksityisiä ihmisiä. Me olemme myös perhe, ja velvollisuutemme on liittää perhe Israelin kansaan. Olen myös osa juutalaista kansaa, ja sellaisena osallistun kansakuntani paasto- ja rukouspäivään. Yhdessä anomme Jumalaa muistamaan kansaansa hyvällä, olemaan meille armollinen, muistamaan esi-isille annetut lupaukset ja armon osoitukset ja antamaan meille uuden mahdollisuuden muuttua paremmiksi ja elää tavalla, joka miellyttää Jumalaa.
Ajattelemme usein, että anteeksipyytäminen on henkilökohtainen asia. Jokaisen on määrä miettiä tekemiään virheitä ja katua. Meidän ei ole tarkoitus juhlia julkisesti yksityisillä ongelmillamme ja henkilökohtaisilla synneillämme.
Vaikka asia toimiikin tavallisesti näin suurena sovituspäivänä, anteeksipyytäminen toisilta muodostuu yhteiseksi toimenpiteeksi. Ajattelen kuitenkin, että asialla on vieläkin syvempi merkitys. Tuona päivänä me puhumme heikkouksistamme ja epäonnistumisistamme yhdessä kansakuntana tai jopa yhteisönä. Me emme tee näin ainoastaan yksityisinä henkilöinä, vaan pikemminkin messiaanisena seurakuntana, uskovana ja toisiamme tukevana yhteisönä. Yhdessä me kokoamme voimiamme noustaksemme ja muuttaaksemme elämäämme veljellisessä rakkaudessa. Tämä on jotain sellaista, mitä yhteytemme Jeshuaan kutsuu meitä tekemään.
Suuri sovituspäivä antaa meille toisen mahdollisuuden
Mitä suurta nöyryyttä voidaankaan löytää kyvyssä tunnustaa virhe, katua, arvioida uudelleen elämäämme ja päätöksiämme ja marssia eteenpäin kohti parannusta! Jo tämä itse ajatus on mahtava! Jumala antaa meille mahdollisuuden kääntyä pois huonoista päätöksistämme ja virheistämme.
Mitä hyvänsä tapahtuikin, se ei ole niin tärkeää nyt. Jos me todella haluamme, me voimme aloittaa kaiken uudestaan. Lyhyesti: tämä on suuren sovituspäivän ydinsisältö, ja siksi tätä päivää pidetään vuoden pyhimpänä ja tärkeimpänä päivänä.
Tänä päivänä me pysäytämme ajan ja elämän kilpajuoksun miettiäksemme tekojamme ja arvioidaksemme sitä, mitä tietä kuljemme – olemmeko oikealla raiteella? Elämmekö uskomme mukaisesti?
Synnin sovituksen ajatus on suuren sovituspäivän keskiössä:
”Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.” – 3. Moos. 16:30
Miksi meidän pitäisi pyytää muilta anteeksiantamusta
Tässä on kuitenkin kysymys, joka vaatii selvittämistä. Juutalaisen perinteen mukaan suuri sovituspäivä sovittaa synnit meidän ja Jumalan väliltä, mutta ei syntejä, jotka ovat meidän ja ystäviemme välisiä. Ts. on mahdotonta tulla Jumalan eteen suurena sovituspäivänä ja pyytää häntä antamaan minulle anteeksi synnin, jonka olen tehnyt tiettyä ihmistä kohtaan. Juutalaisuuden mukaisesti on mentävä tuon henkilön itsensä luo pyytämään anteeksi tuota rikkomusta.
“Suuri sovituspäivä sovittaa Jumalan ja ihmisen väliset rikkomukset, mutta rikkomusta lähimmäistä vastaan tuo päivä ei voi sovittaa, ennen kuin rikkoja pyytää anteeksi lähimmäiseltään.” – Mishnah Yoma 8:9
Mielestäni Jeshua opettaa tätä, kun hän käskee meitä tulemaan ensin sovintoon lähimmäisemme kanssa ja vasta sitten tulemaan Jumalan eteen:
”Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.” – Matt. 5:23,24
Ajattelen, että tämä on hyvä ja terveellinen opetus meille tänään. Ennen kuin tulemme seurakuntaan ylistämään Jumalaa, puhdistakaamme omatuntomme viikon varrelle tapahtuneesta loukkaamisesta; se voi koskea perheen jäsentä ystävää tai työtoveria. Pyytäkäämme hänen anteeksiantamustaan ja tulkaamme sovintoon keskenämme, ja sitten tulemme puhtaalla omalla tunnolla palvomaan Jumalaa oikein ja totuudessa ja etsimään hänen kasvojaan.
Shabbat Shalom ja olkoon meillä kaikilla merkityksellinen paasto.